Parempaan politiikkaan puolustusmäärärahoilla

Illan termi on deliberatiivinen demokratia.

Termillä viittataan demokratiaan, jossa päätöksenteko perustuu laajaan kansalaiskeskusteluun ja asioiden pohdintaan. Ongelmana tässä on esimerkiksi Tommi Uschanovin Suuri kaalihuijaus -kirjassaan (jonka innoittamana tätä kirjoitan) esiin tuoma fakta siitä, ettei juuri kukaan oikeastaan tiedä mistään oikein mitään.

Uschanov kertoo kirjassaan brittiläisistä, jenkkiläisistä ja kanadalaisista kokeista, joissa kansalaisia on kutsuttu viikonloppuleirille, joissa asiantuntijoiden avulla heidän poliittista ymmärtämystään on "hinattu tasolle", jonka myötä heillä on paremmat mahdollisuudet tehdä poliittisia päätöksiä. Leireille osallistuneista osa on muuttanut mielipidettään esitellyistä asioista, kun ovat perehtyneet niihin syvällisemmin.

Koska kannatan mahdollisimman suoraa demokratiaa tilanteessa, jossa tosiaan juuri kukaan ei tiedä juuri mistään juuri mitään, pystyy helposti ymmärtämään miksi tämä vaikuttaa mielestäni kiinnostavalta. Ehdotukseni on silti hiukan edellä esitettyä radikaalimpi.

Yhteiskuntamme näkee asiakseen ja oikeudekseen pistää kaikki miessukupuolen edustajat 6-12 kuukaudeksi kahlaamaan metsiin ja rämpimään soille, koska mahdollisesti, joskus, ehkä siitä saattaisi olla jotain hyötyä. Tähän leirikouluun pistetään vuosittain haisemaan pari miljardia euroa verorahoja.

Kuten arvaatte esitänkin, että kyseiset eurot käytettäisiin deliberatiivisen demokratian vaativaan kansalaiskasvatukseen. Oikeutus ja legitimiteettikin on kunnossa, jos ja kun nykymenonkin hyväksymme.

Kaikki kansalaiset siis kutsuttaisiin lyhyille ja pidemmille leireille jonkin kokoisissa ryhmissä säännöllisin väliajoin ja näissä käytäisiin monipuolisen asiantuntijajoukon ja ehkäpä myös poliittisten puolueiden edustajien kanssa (kuten aiemmin mainitsemissani esimerkeissä) läpi yhteiskunnallisia teemoja.

Tuloksena saisimme paremmin omaa yhteiskuntaansa ymmärtäviä kansalaisia, joiden luottamus poliittiseen järjestelmään olisi suurempi, ja jotka osaisivat tehdä perustellumpia valintoja niin suorissa kansanäänestyksissä kuin henkilövaaleissakin.

Uutisia Perus-Suomesta: Älä alistu!

Tervetuloa Uutisia Perus-Suomesta -lähetykseen.

Ylpeänä haluamme esitellä uuden Räsäsläisestä keskilännestä henkensä saaneen kampanjamme: Älä alistu - nuorten mediakampanjan.

Älä alistu! -kampanjassa lähdetään siitä, ettei ajan henkeen tasa-arvosta, rasismin vastaisuudesta, naisten äänioikeudesta taikka yleisestä tasa-arvosta, pidä mukautua. Haluamme kannustaa ja rohkaista juuri sinua etsimään kestäviä ratkaisuja elämäsi suuriin kysymyksiin yleisen mielipiteen, järjen sekä oikeudenmukaisuuden tajun sijaan Raamatusta. Kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta, eikä kaikkien tarvitse olla tasa-arvoisia!

"Kampanjamme saa tukea muun muassa opetusministeriöltä, jota jopa me pidämme erittäin huvittavana. Tämähän ylittää naurettavuudessaan ja eettisessä epäjohdonmukaisuudessaan, jopa kuuluisan possupedian", toteaa kampanjan suurinkvisiittori Pertti Persuarvot-Kunniaan.

Siunausta kaikille,.. lähes kaikille.

Valiokunnat seksikkäimpiä, lautakunnissa kovin meno!

Otsikko on kehitetty nykyisen verkkomediakäytännön virallisen ohjeistuksen mukaisesti maksimoimaan sivullavierailijoiden määrä. Toimitus ei vastaa otsikon ja sisällön toisiinsa liittymisestä.

Vihreät hyväksyivät puolitoista viikkoa sitten tietoyhteiskuntapoliittisen ohjelmansa Radikaalisti avoin yhteiskunta. Heikki Sairanen ehtikin jo tiivistää pääkohdat blogiinsa, joka kannattaa käydä lukaisemassa.

Yksi mielestäni tärkeimmistä kohdista oli valiokuntien ja lautakuntien avoimuuta vaatinut kohta, joka kuuluu seuraavasti: "Päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja avoimuutta on lisättävä. Esimerkiksi eduskunnan valiokuntien kokoukset ja kuulemiset sekä kuntien valtuustojen, hallitusten ja lautakuntien sekä
kuntayhtymien kokoukset tulee esittää netissä niiltä osin kuin se ei vaaranna turvallisuutta tai
kansalaisten yksityisyyttä." 

Nykyään valiokunnat ja lautakunnat kokoontuvat suljettujen ovien takana, eikä valmisteluprosessista tai asiantuntijakuulemisista ole kansalle paljolti tietoa tarjolla. Avoimuutta vastustetaan useimmiten seuraavin pragmaattisin argumentein:
1. Jos kokoukset olisivat avoimia, karkaisi todellinen päätöksenteko ja neuvottelut epävirallisille areenoille
2. jos kokoukset olisivat avoimia, muuttuisi niidenkin työskentely valtuustojen ja eduskunnan ison salin kaltaiseksi poliittiseksi teatteriksi.

Filosofis-periaatteellisella tasolla hommahan on aivan selvä: Valta kuuluu kansalle, joten sen tulisi kyetä seuraamaan ja valvomaan vallankäyttöä. Eli kaiken päätöksenteon tulisi olla avointa.

Pragmaattiset argumentit vaativat kuitenkin vastauksen. Väitänkin, ettei ole olemassa luonnolakia, joka pakottaa neuvottelut takahuoneisiin, taikka edustajat pitämään teatraalisia juhlapuheita, vaan että kyseessä on vain heikko poliittinen kulttuuri, joka ei ole tottunut avoimuuteen.

1. Kaikki valiokuntien ja lautakuntien toimintaan osalistuneet tietävät, että neuvottelut käydään jo nyt  käytävillä, saunoissa ja kahviloissa. Väitänkin, että juuri kokousten käyminen suljettujen ovien takana antaa mahdollisuuden tähän, kun tämä suhmurointi ei tule esiin. Jos ihmiset kykenisivät seuraamaan kokousta, havaitsisivat he ne kaikki ennalta päätetyt ja perustelematta tehdyt päätökset, joita nykykäytäntö sallii tehtävän.

2. Valtuustot ja eduskunnan ison salin toiminta on poliittista teatteria, mutta syy tähän ei ole avoimuus. Toimintakulttuuriin vaikuttavat muutkin tekijät:
a. Miljöö ei mahdollista keskustelua. Jos tarjoaa areenaksi teatterilavan, ihmiset käyttäytyvät kuin olisivat teatterilavalla. Eduskunnan iso sali taikka valtuustosalit eivät miljöönä tarjoa mahdollisuutta, tai ainakaan houkuttele, rakentavaan keskusteluun. Kun puheenvuorot pidetään puheina yli 50:lle ihmiselle, on itsestään selvää, että ne ovat puheita, eivätkä keskustelua. Valio- ja lautakunnissa asia on toisin.
b. Päätökset on jo lyöty lukkoon. Jäljellä on vain muodollinen esiintyminen, demokraattinen akti. Valtuusto ja iso sali ovat asian käsittelyn viimeisiä paikkoja. Asian käsittelyvaiheet, joissa neuvottelut, ja muu ei teatterimainen toiminta, on jo suoritettu. Ei siis voida edes olettaa, että näillä näyttämöillä enää käytäisiin raketavaa keskustelua, koska kaikki keskustelut ja neuvottelut on jo käyty. Valio- ja lautakunnissa on toisin.

Todellinen syy onkin poliittisessa kulttuurissa, joka on pakoillut kaikkea avoimuutta viimeiset sata vuotta. Väitän että toisenlainen kulttuuri on mahdollinen. Nyt onkin otettava avoimuus tosissaan ja tuotava politiikan arkaluonteiset, kiinnostavimmat ja seksikkäimmät aktit kaiken kansan nähtäville.

Toimitus huokaa helpotuksesta, kun sai sitten kuitenkin linkitetyksi otsikon ja sisällön.