sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011

Koko Suora demokratia 3.0 nyt yksissä kansissa! Katso kuvat! Lue tekstit!

Tilaa heti!

Koko kirjoitussarjan lähtökohtana on mm. Noam Chomskyn esittämä ajatus siitä, että jokaisen valtarakenteen ja auktoriteetin on kyettävä perustelemaan olemassaolonsa, ja jos perustelut eivät ole riittävät, on tuosta auktoriteettiasemasta luovuttava. Tässä ajatuksessa todistusvastuu on aina vallanpitäjillä, ei kansalla, jolle valta päättää kaikista omista asioistaan itsearvoisesti kuuluu.

Ennen kuin joku ehtii huutaa, ettei mitään mistään ymmärtämättömän ”kansan” voi antaa päättää asioista, koska eivät ”ne” mitään ymmärrä, niin todettakoon, että tällä samalla argumentilla ollaan historiassa vastustettu orjien vapauttamista ja naisten kansalaisoikeuksia, joten älkää rouvan tähden nolatko itseänne huutamalla niin.

Kysymmekin siis: onko meillä riittäviä perusteluja nykyisille demokratian hierarkiarakenteille, kuten eduskunnalle ja kunnanvaltuustoille? Kun lähtökohtana on vallan kuuluminen kansalle, ovat perustelut hierarkioista kiinni pitämiselle lähinnä teknisiä.

Perusteluiksi voitaisiin esittää esimerkiksi, etteivät kaikki ”kansalaiset” mitenkään ehdi perehtyä jokaiseen päätettävään asiaan, ettei joka päivä ole taloudellisesti varaa järjestää vaaleja, ja ettei kukaan ehdi joka päivä äänestellä ties mistä pikkuasioista.

Aiemmin tämä vallananastus onkin ollut helpommin perusteltavissa suoran demokratia teknisellä haastavuudella. Suora demokratia, jossa kaikki päätökset tehdään kansanäänestyksellä, on hyvin kallista ja aikaavievää, jos tekninen toteutus sisältää hirvittävän määrän äänestyslipukkeita, äänestysvirkailijoita ja äänestyspisteitä.

Nykyisin meillä kuitenkin on internet, joka tietysti ratkaisee kaikki ongelmamme trivial tietoudesta demokratiaan.
Hyvät naiset ja herrat... suora demokratia 3.0:
part 1. äänestäminen
part 2. muutosesitykset
part 3. valmistelu

keskiviikkona, helmikuuta 09, 2011

Kokoomus: Tasavero on progressiivinen vero!

Kykypuolueen taloudellisen ajatushautomon puheMies Sampsa Toivotalkoot-Kataja osoitti tänään pettämättömällä päättelyketjulla, että tasavero on itseasiassa progressiivinen vero!

"Kun Björn Wahlroos menee Sammon konttorille ja nostaa 3 000 000 euron vaaleanpunaisen palkkashekin, hän maksaa siitä 1 000 000 euroa veroa. Kun kaupan myyjä menee Prismaan konttoriin ja nostaa sieltä 3 000 euron ruskean palkkakuoren, hän maksaa siitä vajaa 1 000 euroa veroa", Kataja selosti ja osoitti miten ylivertaista kokoomuksen talousosaaminen on.

"Wahlroos maksaa kyllä ihan samalla veroprosentilla palkastaa 999 000 euroa enemmän veroa. Tämä on ihan oikein ja tämä on juuri sitä progressiota", jatkaa prosenttimatiikan ylijumala, mutta auttamattoman nolon ajatusvirheen tehnyt järkivihreä Kataja.

Toimitus pyytää huomioimaan seuraavan wikipediasta copy-pastetun (että jos kyselette mitä se V-V on siellä AMK:ssa jo viidettä vuotta tehnyt niin tätä) lauseen, "Progressiivinen vero on vero, jossa veroaste nousee tulojen tai muun verotettavan summan kasvaessa."

Että terveisiä vaan sinne kykypuolueelle.

maanantaina, helmikuuta 07, 2011

U = UTOPIA osa II: Suora demokratia part 3.


Nyt sitten tartutaan vielä siihen vaikeimpaan kysymykseen eli valmisteluprosessiin.

Valmistelijan valta on valtava! Valmistelussa päätetään siitä mitä asioita ylipäätänsä tulee päätöksentekoon ja millaisina nuo asiat päätöksentekoon tuodaan.
On hyvin suuri ero siinä tuleeko esim. torin kehitykseen liittyen äänestettäväksi ehdotus toriparkista, torin osittaisesta puistottamisesta, torin umpeen rakentamisesta vai tuleeko asia ylipäätään mihinkään äänestykseen.

Suorassa demokratiassa 3.0 minkä tahansa asian valmistelu voi lähteä käyntiin ainakin kahta kautta. Virkakoneiston käynnistämänä tai kansalaisaloitteen kautta.
Virkakoneisto käynnistää hankkeiden valmistelua tietysti, kuten nykyäänkin, valtuuston ohjelmien mukaisesti ja reagointina ties mihin asioihin.

Kansalaisaloiteen kautta voitaisiin aloittaa käytännössä minkä tahansa kokoisen tai näköisen hankkeen valmistelu. Aloitteen voisi jättää kuka tahansa. Aloitteita voisi olla kahdenlaisia: Yksittäisen tahon jättämiä, sekä jo valmiiksi suuren joukon ”allekirjoittamia”.

Yksittäisen tahon (henkilö tai yhdistys tai...) aloite päätyisi aluksi lyhyeen virkamiesvalmisteluun, josta se nopeasti tuotaisiin, jonkin lautakunnan esityslistalle. Siellä päätettäisiin (tai siis kuntalaiset taas äänestäisivät) lähdetäänkö hanketta viemään eteenpäin vai ei.

Suuren joukon allekirjoitama (suureksi joukoksi voitaisiin määritellä esim. 1%, 5%, 10% tai 33% kuntalaisista, mikä sitten onkaan järkevä luku) kansalaisaloite ei päätyisi edellisen prosessin kouriin, vaan hankkeen ympärille koottaisiin virkamiehistä ja vapaaehtoisista kansalaisista koostuva valmistelukomitea. Se vietäisiin koko valmisteluprosessin läpi loppuun saakka joka tapauksessa.

Kaikkia kolmea kautta valmisteluun päätyvät hankkeet kasaavat ympärilleen valmistelukomitean. Komiteaan saa osallistua kuka tahansa ja kaikkien komiteoiden toiminta, tiedotus ja kommunikatio on täysin avointa.

Komiteoissa virkamiehet (arkkitehdit, rakennusvalvojat, suunniteluinsinöörit, palvelujohtajat, jne.) toimivat työnohjaajina ja (HUOM!) päätöksentekijöinä.

Tämä epädemokraattinen piirre on nähdääkseni tarpeellinen muutamasta syystä. (Jos kilpailevia ehdotuksia löytyy niin hyvä.) Olisi suoran demokratian idean vastaista, jos komitean jäsenillä olisi mahdollisuus äänestää silloin kuin muilla ei ole, ja toiseksi sisäisiä äänestyksiä suorittava avoin komitea olisi hyvin altis valtaukselle sekä nimby-ilmiölle.

Poikkeuksen virkamiesvetoisuuteen tuottavat suuret erimielisyydet (esitellään edempänä) sekä suuren joukon allekirjoittama kansalaisaloite, jossa jo kansalaisaloitteessa on päätetty kuka kansalainen asetetaan valmistelukomission vetäjäksi. (Tällaisille henkilöille on myös syytä maksaa jonkinlaista korvausta, jotta kenellä tahansa olisi mahdollisuus ottaa vastaan valmistelun vetäminen.)

Valmistelu etenee kolmessa vaiheessa, jotka ovat 1. hankesuunnitelman hyväksyminen 2. hankeluonnoksen hyväksyminen sekä 3. hanke-ehdotuksen hyväksyntä.

Valmistelun kaikissa vaiheissa suoritetaan äänestys mihin suuntaan valmistelua tulisi viedä ja suurien erimielisyyksien ilmetessä valmisteluprosessi jakaantuu useampaan, jotka siis valmistelevat erilaista päätöstä . Suureksi erimileisyydeksi voitaisiin määritellä vaikkapa 10, 25 tai 33 %. Jokaiselle eri suuntaan vievälle vaihtoehdolle perustetaan oma valmistelukomissio. Suuren erimielisyyden vuoksi perustetun valmistelukomitean johtoo valitaan asiaa kannattava kansalainen, samoin kuin allekirjoitetussa kansalaisaloitteessa.
Valmistelu ei voi jakaantua kymmeniin eri suuntiin, koska virkakoneiston resurssit eivät riittäisi tällöin kunnolliseen valmisteluun.

Näin ollen päätettäväksi saapuu useita avoimesti ja kansalaisten kanssa yhdessä valmisteltuja ehdotuksia, eikä vain sitä yhtä esitystä toriparkista.

Jos tässä kyettiin sentään tämän tasoiseen ideointiin, on hyvin vaikea uskoa, ettei jollain oikealla valtiotieteilijäporukalla saataisi toimivaa mallia kasaan.

Toivonkin ettet nyt koko 3.0:n lukeneena ala keksimään miksi tämä ja tämä osa hahmotelmasta ei muka toimisi, EI tietenkään toimi! Sen sijaan mielekkäämpää olisi pohtia, miten tämän kaltaisen järjestelmän suuret haasteet voitaisiin ratkaista, jotta voisimme ottaa seuraavan askeleen demokratia kehityksessä.