Tervetuloa lähetykseen. Tällä kertaa utopioidaan suorasta demokratiasta.
Kuten kirjoitussarjan luonteeseen kuuluu aion viitata kintaalla kaikkiin sellaisiin jopa fataaleihin ongelmiin, jota utopiaan sisältyy, jotta voimme utopioida rauhassa realimaailman ongelmista piittaamatta.
________________________________________________
Lähdemme liikkeelle suomalaisesta kokeilukunnasta nimeltänsä vaikkapa Turku (esitettävää utopiaa voisi myös soveltaa valtakunnan tasolla, mutta yksinkertaisuuden vuoksi pysytään nyt kuntatasolla). Suomen Turussa on siirrytty siis kokeilumielessä täysin suoraan demokratiaan. Kuntalaiset äänestävät jokaisesta asiasta, josta kunta nykyäänkin päättää. Tämä tarkoittaa karkeasti arvioituna useampaa kymmentä päätösasiaa päivässä, kun lasketaan yhteen kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston, lautakuntien ja liikelaitosten kaikki päätettävät asiat.
Homma toimii näppärän verkkosovelluksen, olkoon sen nimi vaikkapa Votebook taikka Voter, avulla. Ohjelma toimii käyttöliittymänä, jonka avulla kuntalaiset päivittäin klikkailevat mikä kaavaehdotus tulee valituksi, minne linjan 42 uusi bussipysäkki tulee sijoittaa, tuleeko Pansion terveysasema yksityistää vai ei ja niin edelleen.
Koska useampaan kymmeneen päätösasiaan päivittäin perehtyminen on kevyesti ilmaistuna haastavaa, on avuksi valjastettu nyt valtansa menettäneet entiset päätöksentekijät, elikä puolueet ja poliitikot. Puolueiden tehtävänä tässä uudessa ja uljaassa todellisessa demokratiasa olisi esittää omat perustellut ratkaisut päivittäin käsillä oleviin päätösasioihin.
Koska jokaisen kuntalaisen perehtyminen jokaiseen käsillä olevaan asiaan on perin mahdotonta on kuntalaisilla mahdollisuus asettaa oma Voter tai Votebook seuraamaan jonkin puolueen äänestysehdotuksia. Kuntalainen voi vaikkapa klikkailla, että kaava-asioissa oma Voter / Votebook seuraa vihreiden ehdotuksia, joukkoliikenteeseen liittyvissä demarien ja peruspalveluissa perussuomalaisten ehdotuksia ja äänestää niiden mukaisesti. Aina olisi tietysti mahdollisuus tehdä manuaalinen valinta, siis aina. (Ja juu, sähköisessä äänestämisessä on käytännössä ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta niille nyt viitataan kintaalla) (Niin ja käytössä olisi myös äänestyspakko, jotta äänestysprosentti ei olisi alle kymmentä jatkuvasti)
Myös nykyisen edustuksellisen ja vajaan demokratiamme instituutiot jatkaisivat toimintaansa, mutta eri tarkoitusta varten. Lautakunnat ja valtuusto kokoontuisivat yhä, mutta esim. viikkoa ennen päätöshetkeä ja sillä tarkoituksella, että kokoukset videoitaisiin ja litteroitaisiin, kuntalaisten kannanmuodostuksen avuksi. Puolueiden tehtävä olisi siis pyrkiä esittämään omaan arvomaailmaansa perustuva ratkaisu kuhunkin päätökseen ja nämä perusteet olisi kaikille kuntalaisille helposti saatavilla puolen klikkauksen päässä päätettävästä asiasta.
Koska puolueet olisivat yhä olemassa tarvitsisi järjestää myös vaaleja, joissa valittaisiin ne puolueet, jotka saisivat oikeuden toimia näissä perustelevissa elimissä. Vaalien valtasuhteilla ei olisi enää merkitystä (koska puolueilla ei enää ole äänestysvaltaa) vaan ainoastaan sillä ketkä ylipäätään pääsevät leikkiin mukaan. Näin ollen olisi tarpeellista päästä vain asetetun äänikynnyksen yli ja tämän tulisi olla matala, jotta keskustelu olisi moniäänistä (muttei kuitenkaan olematon, jottei keskustelu olisi mahdotonta).
Todennäköisesti ilmaantuisi myös suuria mielipidevaikuttajia, joita monet kuntalaiset seuraisivat. Jos kokeilukunta olisi Helsinki niin varmaan herra Soininvaaran äänestusehdotukset olisivat hyvinkin seurattua tavaraa. Tällainen aktiivisuus toisi oman lisänsä demokraattiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.
Mitäs sitten tapahtuisi?
Uskoisin että kun kuntalaisille oikeasti annetaisin valta (kuten perustuslaki jo nyt leikkisästi esittää, sillä edustuksellisuuden pikku jälkihuomautuksella) mielenkiinto päätöksentekoon noin tuhatkertaistuisi saman tien. Tämä tarkoittaisi myös yhteiskunnallisen keskustelun räjähtämistä käsiin, kun joka päivä olisi kymmeniä asioita, joita pitäisi tuttujen ja työkaverien kesken pähkäillä. Samalla mahdollisuus siihen iänikuiseen ruikutukseen, "etteivät herrat ymmärrä politiikasta mitään" loppuisi seinään, kun herroja ei enää olisikaan ja ruikutuksen kohteena olisikin oma äänestyspäätös.
Järjestelmä, ja pelkkä ajatusleikkikin siitä, myös konkretisoi kivasti sitä miten suuri vallan anastus edutuksellisuus on. Tuntuisi varmaan aika onnettomalta laittaa oma Votebook / Voter automaatille ja antaa sen äänestää aina vaikkapa demarien kannan mukaisest. Vallan menetyksen tunne ja väärin äänestämisen mahdollisuus olisi melko suuri, mutta juuri niinhän nykyjärjestelmä toimii! Kerran neljässä vuodessa piirretään joku numero paperille ja sitten joku toinen numero tulee suhteellisesti valituksi sinun numerosi ansiosta ja sitten näiden numeroiden edustaman numerojengin pomot päättävät neljä vuotta mitä sinä "haluat" että kaupungissa tehdään.
Omasta puoluetoimijan näkökulmasta käsin homma muuttuisi myös mielestäni mielekkäämmäksi. Jotkut poliitikot tietysti tykkäävät poliittisesta pelistä ja suhmuroinnista, mutta tässä järjestelmässä se menettäisi suurilta osin merkityksensä, kun ei enää olisikaan samoissa määrin hyötyä siitä saako ne kokoomussedät suhmuroiduksi omalle puolelle vai ei. Tässä järjestelmässä tärkeämpää olisikin esittää uskottavia perusteluja oman kannan tueksi, jotta kuntalaiset äänestäisivät samoin kuin oma puolue.
Myöskin nepotismi ja monenlainen korruptio olisi sen harrastajille vaikempaa kuin nykyään. Rakennusyhtiön on helpompi kahvitella ne muutamat sedät, jotka kaupungin asioista nykyään päättävät, mutta kaikkien kuntalaisten kahvittaminen onkin haastavampaa hoitaa sopuisasti yhtiön saunatiloissa.
Aikamme alkaa kuitenkin loppua ennen tarinaa ja jatkan järjestelmän suuresta tuntemattomasta eli asioiden valmistelun ulottovuudesta toisessa lähetyksessä. Lopuksi haluankin vain todeta, että vaikka utopiani onkin lähes toteuttamiskelvoton, niin onko positiivisella kehityksellä todellisuudessa mitään muuta suuntaa!
Kirjoitus on osa U = UTOPIA kirjoitussarjaa, jossa esitellään utopioita paremmasta yhteiskunnasta
