Vihreät, V-V ja degrowth – Osa 3.

Kasvun aritmetiikka by Tim Jackson

Tim Jackson esittelee kirjansa Prosperity without growthin sivulla 81 Ehrlichin yhtälöksi (IPAT) kutsumansa laskukaavan. Yhtälö esittää, että ympäristövaikutukset (I) ovat yhtä kuin populaation määrä (P) kertaa taloudellinen toimeliaisuus tai yksinkertaisemmin ansiotaso (A) kertaa ympäristövaikutukset per tuotettu yksikkö (T). Näin ollen:

I = P x A x T

Nykyäänhän, ekologisella jalanjäljellä mitattuna, ihmiskunta käyttää maapallon ekologista kapasiteettiä noin 150 %:n tehokkuudella, eli huonosti kulkee. Tämä tarkoittaa, että I:n arvo on jo 50 % kestävää tasoa korkeampi.

Populaatio (P) ja BKT/capita (A) kasvavat hiukan alta puolentoista prosentin vuositahdilla. Taloudellisen toimeliaisuuden teknologinen intensiteetti (T) tulisi siis kompensoida sekä populaation että talouden koon kasvun, jotta pääsemme absoluuttisen irtikytkennän uralle. Tämä tarkoittaisi siis noin kolmen prosentin intensiteetin laskua vuosittain, jotta I pysyisi vakaana, ja yli kolmen prosentin laskua, jotta myös I lähtisi laskuun. Tim Jackson esittää kirjassaan, että esim hiili-intensiteetti on tähän mennessä pudonnut vain 0,7 %:n vuositahdilla. 

    

+ 1,5 %  + 1,5 %            + 2,3 %

    ^             ^                     ^ 

    ||            ||                    ||

    P     x      A    x    T   =     I

                             ||

                              v

                         - 0,7 %

Näillä luvuilla saamme klassisen esimerkin suhteellisesta irtikytkennästä, jossa teknologinen intensiteetti kyllä laskee, mutta absoluuttiset ymppäristötuhot kasvavat P:m ja A:n arvon nousun vuoksi 2,3 prosenttia. 

Absoluuttiseen irtikytkentään tarvitsisimme siis seuraavia lukuja:

+ 1,5 %  + 1,5 %           

    ^             ^                    

    ||            ||                    

    P     x      A    x    T   =     I

                             ||          ||

                              v           v

                         - > 3 %   - > 0 %

Vaihtoehtoisesti voisimme vähentää taloudellista kasvua (A), kuten degrowth-liike esittää. Ympäristötuhojen pysäyttämiseksi tarvitsisimme siis taloudellista laskua yli 0,8 % (1,5% - 0,7 %) vuodessa.

+ 1,5 %                            

    ^                                    

    ||                                  

    P     x      A    x    T    =     I

                   ||        ||          ||

                    v         v           v

            - > 0,8 %  - 0,7 %  - > 0 %

Aiemmissa bloggauksissa kirjoitin ilmastosta ja sen irtikytkentämahdollisuuksista. Sekä Tim Jackson kirjassaan että degrowth.fi blogin kirjoittaja Timo Järvensivu edellisen kirjoitukseni kommenteissa esittivät, että irtikytkennän tulisi ilmastopäästöissä olla jopa niin kova, että alkaisimme poistaa hiiltä ilmakehästä. Olen täysin samaa mieltä, oli meillä sitten taloudellista kasvua tai ei! Hiilenpoiston tarpeen voi varmistaa, kun tarkistaa nykyisen CO2-tason http://co2now.org/:sta ja havaitsee sen olevan 386,80 ppm, vertaa tätä 350 ppm:n tavoitteeseen ja pohtii mihin suuntaan ollaan menossa.

Henkilökohtaisesti uskon, että tällaiseen hiilinegatiiviseen yhteiskuntaan siirtyminen on pakollista ja myös teknisesti mahdollista. Tämä kuitenkin muuttaa IPAT yhtälöä aika hauskalla tavalla. Kun CO2-ekv. päästöt per tuotettu euro ovatkin negatiiviset (-T, huomaa miinusmerkki muuttujan edessä!) eli hiiltä poistuu ilmakehästä, huomaamme että sekä populaation (P) että BKT/per capitan (A) kasvu parantaa ympäristön tilaa (I).

+ 1,5 %  + 1,5 %           

    ^             ^                    

    ||            ||                    

    P     x      A    x   - T  =     I

                             ||          ||

                              v           v

                         - 0,7 %   -  3,7 %

Tämä ajatus vaikutti aluksi hiukan oudolta, mutta kyllähän kymmenen ihmistä, jotka istuttavat kukin yhden puun, saavat sidotuksi vähemmän hiiltä ilmakehästä, kuin sata ihmistä jotka istuttavat kukin kymmenen puuta.

Havainto asettaa degrowthin, irtikytkennän tai IPAT-yhtälön ristiriitaiseen valoon. Onko kasvu sittenkin positiivinen seikka aloilla, joissa kykenemme totaaliseen irtikytkentään ja lopulta negatiiviseen T:n arvoon? Onko tällaisia sektoreja oikeasti olemassa (minähän tunnun ajattelevan, että ilmastopäästöt olisivat tällainen sektori)? Onko IPAT-yhtälö epäkorrekti tapa laskeskella ympäristörasitusta, jos se negatiivisilla T:n arvoilla kannustaa sekä populaation että talouden koon  kasvuun? 

Näihin lisää epäloogisia päätelmiä ensi kirjoituksessa.

Anna lahja, jolla on merkitystä! ...Minulle!

Onko sinulla liikaa rahaa tililläsi? Ei hätää, nyt sinua lykästi oikein kunnolla.
Olen matkalla eduskuntaan ja se antaa sinulle loistavan mahdollisuuden tukea kampanjaani.

Nyt voitkin tarjota esimerkiksi:

-     -opiskelijalounaan, 2,60 €

-     -ison tuopin, 5 €

-     -viikon facebook-mainokset, 15 €

-     -mummon synttäriyllätyksen: Fazerin sininen ja kahdenkympin seteli, 22,35 €

-     -kunnon nivaskan flaikkuja, 50 €

-     -näyttävän roll-upin, 150 €

-     -takuupaikan eduskunnassa, 25 000 €

Huom! Lahjoittamasi vapaavalintainen rahasumma saatetaan käyttää myös muihin kampanjakuluihin.

Pienelläkin tuella on merkitystä ja isolla paljon enemmän. Voit tehdä lahjoituksen netissä klikkaamalla linkkiä: www.vihreat.fi/lahjoita?ehdokas=9966 Muuta ei tarvitse tehdä kuin valita mahdollisimman suuri summa ja siirtyä maksamaan helppokäyttöseen maksupalveluun.

Klikkaa itsesi siis verkkopankkiin ja lahjoita reilusti massia eli hynää eli mania kampanjan tueksi. Muista myös lähettää tämä viesti eteenpäin kymmenille ystävillesi ja toiveesi toteutuu 17.4.2011.

------------------------------------------------------------------
Kärkiteemani eduskuntavaaleissa ovat:

Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen

Valtion veropohjan laajentaminen hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi



Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen ei voi olla vain yksi näkökulma asioihin. Kaikki ihmistoiminta tulee sopeuttaa ilmaston ja luonnon asettamien reunaehtojen mukaisiin rajoihin. Suomeen on säädettävä ilmastolaki, joka velvoittaa vuosittaisiin 5 %:n päästövähennyksiin. Suomen metsistä, soista ja vesistöistä on suojeltava vähintään 10 % biodiversiteetin turvaamiseksi.

Valtion talous ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus tulee toteuttaa kestävästi. Jos JA KUN haluamme pitää kiinni terveyskeskuksista, kirjastoista, kouluista, neuvoloista, teattereista, vanhustenhoidosta sekä päiväkodeista ja yhä kehittää niitä, meidän tulee olla myös valmiita maksamaan niistä... Ja mehän olemme! Valtiontalouden tasapainottamiseksi tulee kerätä lisää veroja oikeudenmukaisuutta unohtamatta eli huolehtimalla progression säilymisestä.

Olen toiminut jo vuosia kansalaisjärjestöissä, ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa sekä varavaltuutettuna Turun kaupunginvaltuustossa. Opiskelen ympäristösuunnittelijaksi Turun ammattikorkeakoulussa sekä maantiedettä Turun yliopistossa. Aiempaa vaalikokemusta on vuoden 2007 eduskuntavaaleista sekä vuoden 2008 kunnallisvaaleista.


Ville-Veikko Mastomäki
kansanedustajaehdokas

Jos luonto saisi valita...
Vaalit 17.4.2011

Seuraa kampanjaa blogista
mastomaki.blogspot.com
ja liity kannattajaksi osoitteessa
www.facebook.com/vv.mastomaki

Vihreät, V-V ja degrowth - osa 2.

Nopea kakkososa tähän tiistai aamupäivään.

Eilen kirjoitin seuraavaa:

"Josta pääsemmekin pointtiini.
Hiilineutraaliyhteiskunta, joka jo nykytekniikalla on mahdollinen (vain poliittinen tahto puuttuu), on yhteiskunta, jossa ilmastopäästöt ovat absoluuttisesti (oikeastaan totaalisesti) irtikytketty!"

Jos hyväksymme edellisen, voimme todeta, että todennäköisesti meillä on useita ympäristöongelmia, joissa irtikytkentä on mahdollista absoluuttisessakin mielessä. Nopea perustelematon lista voisi sisältää esim. juuri edellä mainitut ilmastopäästöt, jo absoluuttisessa irtikytkennän kokeneet otsoonituhoa aiheuttavat kaasut (freonit), maatalouden vesistöpäästöt (typpi & fosfori), pienhiukkaspäästöt ja happosateita aiheuttavat rikki- ja typpipäästöt.

Näitä kaikkia yhdistää ainakin yksi piirre, ne ovat päästöjä. Jos hyväksymme edellisen kappaleen väittämän, vaikuttaisi siis siltä, että ympäristöongelmat, joiden ympäristörasite johtuu tuotannon päästöistä, olisi mahdollista irtikytkeä talouden kasvusta tai koosta absoluuttisesti.

Näin kykenemme myös tarkentamaan listaa sellaisista ympäristöongelmista, joita ei todennäköisesti kyetä irtikytkemään absoluuttisesti. Tällaisia ovat ainakin pinta-alaa vaativa toiminta (tuotantoa per pinta-alayksikkö on tuskin mahdollista kasvattaa loputtomiin), kuten viljely, metsähakkuut tai avolouhokset sekä uusiutuvia luonnonvaroja vaativa toiminta, (lopputuotteita per sisäänotettu luonnonvarayksikkö on tuskin mahdollista kasvattaa loputtomiin, eikä uusiutuvien määrää luonnossakaan tuskin kyetä lisäämään loputtomiin) kuten kalastus, paperin tuotanto tai biodieselin valmistus.  

Uusiutumattomia luonnonvaroja vaativa toiminta kuuluu tämän listan b-osuuteen. Näin siksi, ettei raudan, hiekan, alumiinin, öljyn taikka kullan sisäänottomäärää talouteen voida tietenkään resurssien fyysisestä rajallisuudesta johtuen lisätä loputtomiin. Ne eivät kuitenkaan kuulu tuohon ylempään listaan kahdesta syystä:

1. niiden käyttöön liittyvät ympäristörasitteet kuuluvat kategorioihin päästöt ja/tai pinta-alaa vaativa toiminta. Itse resurssin sijainnin muutoksella ei ole luonnon kannalta väliä. Oravalle on aivan sama onko esim. kultaa maaperässä 0.2, 2 vai 200 mikrogrammaa kilogrammaa kohti, jos a. sen elinympäristö ei tästä syystä ole pilaantunut (päästöt) tai b. kadonnut louhoksen alle (pinta-alaa vaativa toiminta).
2. lopputuotteen arvoa per luonnonvarayksikkö on mahdollista kasvattaa hyvinkin paljon, ehkä loputtomiin. Kilosta rautaa voi tehdä klöntin, punnuksen, kynttilänjalan, miekan, kolme vasaraa, huippudesign taidetta, avaruusaluksen moottorin osia, kymmenen Iphonea taikka 2100-luvun nanokoneita joiden arvo ylittää nykyisen globaalin BKT:n.

Tämä riittänee tältä kerralta. Toivon näihin kohtuu heppoisesti perusteltuihin argumentteihin kritiikkiä tai hyväksyvää nyökyttelyä, jotta päästään asiassa eteenpäin.

Vihreät, V-V ja degrowth - osa 1.

Aihe on haastava, monimutkainen ja siitä riittää juttua moneksi blggaukseksi, joista tämä pintaraapaisu on nyt ensimmäinen. Tarkoituksena on kirjoittaa samalla otsikolla useita bloggauksia, jotka käsittelevät degrowthia, omia näkemyksiäni siitä sekä vihreiden suhdetta aiheeseen.
__________________________________________________

Viikonloppuna degrowth.fi blogin toinen perustaja, taloustieteilijä Timo Järvensivu piti ViNOn väentapaamisessa hyvän ja riidanhaluttoman luennon degrowthista. Tuossa aiempana linkki hänen bloggaukseensa aiheesta.

En aio käydä aiheen perusteita tässä läpi, vaan esitän tällä kertaa vain muutaman sivuhuomion asiasta.

Aluksi haluan toistaa väentapaamisessa ja degrowt.fi blogin kommenteissa esittämäni väitteen, että vihreillä ja degrowth-liikkeellä on sekä arvopohjassa että politiikkakeinoissa kuitenkin enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroavaisuuksia: kasvun priorisoinnista ja retoriikasta siirtyminen onnellisuuden ja hyvinvoinnin priorisointiin ja retoriikkaan, taloudellisen toimeliaisuuden asetteminen tiukasti luonnon kantokyvyn rajoihin, uusien hyvinvoinnin mittarien käyttöönotto sekä sosiaalisen tasa-arvoisuuden saavuttaminen globaalilla skaalalla.

Toiseksi  haluan esittää huomion decoupling- eli irtikytkentäkeskusteluun (en löydä hyvää linkkiä termille, mutta sillä tarkoitetaan ympäristötuhojen irtikytkentää taloudellisesta kasvusta, noin niinkuin karkeasti sanottuna). Tähän liittyen Tim Jackson osoittaa kirjassaan Prosperity without growth hyvin uskottavalla matiikalla, että hiilipäästöjen per tuotettu dollari tulee pudota nykyisestä 768 gCO2/$ lähelle nollaa grammaa CO2 per dollari ja lopulta jopa negatiiviselle puolelle.

Tällainen yhteiskunta olisi siis sanalla sanoen hiilineutraali. Tavoite johon tietysti koko ympäristöliike pyrkii. Tavoite jota myös erityisesti ympäristöliikkeen puolella, ja yhä enemmän myös muissa piireissä, pidetään mahdollisena (tai lähinnä pakollisena). Hiilineutraliuteen on päästävä, ja nopeasti, oli taloudellista kasvua tai ei.

Josta pääsemmekin pointtiini.
Hiilineutraaliyhteiskunta, joka jo nykytekniikalla on mahdollinen (vain poliittinen tahto puuttuu), on yhteiskunta, jossa ilmastopäästöt ovat absoluuttisesti (oikeastaan totaalisesti) irtikytketty!

Tämä havainto selittää myös ainakin osittain sitä kommunikaatiokatkosta, joka suomalaisen degrowth-liikkeen ja monien ilmastoaktivistien välillä on. Ilmastoaktiiveilla, kuten minä, irtikytkentä on pakollinen ja toteutettavissa oleva osa ilmastokatastrofin torjumista. Näin ollen degrowth liikkeen monesti agressiivinen argumentointi irtikytkennän mahdottomuudesta kaikuu ikävä kyllä kuuroille korville.

Edellinen ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme saaneet vastauksen irtikytkentädilemmaan. Ainoastaan esittää että tietyllä sektorilla todellinen irtikytkentä vaikuttaisi olevan mahdollista. Se tarkoittaa myös sitä että voimme ajatella löytävämme muitakin sektoreita, joissa irtikytkennällä on mahdollisuuksia.
Irtikytkennän dilemmaa ei silti voida hyljätä. Esimerkiksi materiaalien käytössä törmäämme varmasti termodynamiikkaan ennen absoluuttista irtikytkentää.

Ympäristö- ja kaavalautakunnan opintomatka Tanskaan ja Ruotsiin

Kun kerran opintomatkalla oltiin niin tässä lyhyesti herkut tuolta reissulta.

Muu lautakunta lensi paikalle, mutta 2/3 vihreästä ryhmästä päätti taittaa tämän semilyhyen matkan laivalla ja junalla ympäristösyistä. Tämä antoi mahdollisuuden viettää kaunista sunnuntaipäivää Tukholmassa ja käydä tarkastamassa kuuluisa Hammarby sjöstadin alue.

Paikka oli, kuten legenda kertoo, mallikkaasti suunniteltu ja täynnä erilaisia matalaenergiataloja aurinkopaneeleineen. Erityistä huomiota kiinnitti liikennejärjestelyt. Alueen halki kulki yksi suurempi bulevardimainen katu, jonka keskellä kulkee pikaraitiovaunu, yhdet autokaistat suuntaansa, sekä reippaankokoiset kävely- ja pyöräilytiet. Parasta oli jatkettujen jalkakäytävien käyttö, joita suvaitsisi Suomeenkin alkaa rakentaa.

Ympäristöystävällisen liikennesuunnittelun lisäksi, tai oikeastaan sen vuoksi, suurin osa alueesta oli autoilulta suojassa ja hyvin miellyttävää miljöötä. Rannat oli jätetty kokonaan julkiseksi tilaksi ja ne olivatkin ahkerassa ulkoilukäytössä.

Pähein yksittäinen rakennus oli Köpiksessä sijaitseva renkaan muotoinen opiskelija-asuntola. Sana asuntola ei tosiaan tee oikeutta tälle rakennukselle. Asuntola on niin suosittu, että opiskelijat joutuvat jonottamaan lähes viisi vuotta päästäkseen sisään. Julkisivustolla sijaitsevat asunnot ja yhteiset tilat avautuvat sisäpihalle. Jokaisessa rapussa asui muistaakseni kuusi opiskelijaa, joilla on yhteiset keittiö- sekä sosiaalitilat. Alakerroksessa olevan tilan osa oli muuttanut punttikseksi osa lautapelitilaksi... ja osa tietysti epäviralliseksi baariksi ;)

Sisäpihan nurtsi on kuulemma lämpiminä vuoden aikoina täynnä lukevia ja biknikkaavia opiskelijoita ja loput hengailee lukuisilla sisäpihalle avautuvilla terasseilla. Ja tietysti fillareille oli katutasossa sisään ajettavat parkkitilat. YTHS:n Ikituurin torni on ihan hyvä startti laadukkaampaan rakentamiseen, mutta matkaa kuulkaa on vielä.

Kuumimman alueen tittelistä kilpailevat rintarinnan Köpiksen Slusholmen sekä Malmön BO01 asuntomessualue.
Slusholmen oli kovan rahan, ja siis kalliiden asuntojen, alue, jossa teemoja oli otettu ainakin Hollannista kanaalien ja kapeiden nelikerroksisten rivitalojen muodossa. Alue tarjosi vastauksen kysymykseen "Osataanko nykyään enää rakentaa hyvän näköisiä asuinrakennuksia?". Ja vastaus oli siis KYLLÄ!

Alueen kaikki autoliikenne oli rajoitettu ulkoreunoille ja rakenteellisiin parkkitiloihin. Sisäpihat olivat yhtenäisiä ja koostuivat lähinnä viher-, leikki- ja vapaa-ajanalueista. Alueen keskellä kulki leveä kävely/pyöräilykatu ja joka suuntaan meni kanaaleja, joissa porukalla oli kanootteja ja muita vesipelejä. Tanskalaisena erityispiirteenä oli muuallakin Köpiksessä nähdyt lattiastakattoon-ikkunat.

Malmöön BO01 on vuonna 2001 valmistunut asuntomessualue, jonka teemana oli ekologinen rakentaminen. Alueen asunnot on pyritty rakentamaan alle 120 kWh/m2 kuluttaviksi, alueen lämpö tulee maalämmöstä ja sähkö tuulivoimasta (Suomessa A-luokkaan pääsee jos rakennus kuluttaa alle 150 kWh/m2). Alueen rakenne muistuttaa kuulemma keskiaikaista kaupunkia ja olikin hyvin ihmisen kokoista. Nopeusrajoituksia ei alueen sisällä olisi tarvittu, koska hupaisasti mutkittelevat tiet eivät antaneet mahdollisuuksia yli 15 km/h nopeuksiin.

BO01 alueen kruunu on tietysti The Turning Torso tornitalo, joka kurottaa 54:llä kerroksellaan yli 190:een metriin. Tästä on vaikea sanoa mitään, joten annettaan kuvan kertoa ne päälle tuhat sanaa...

PROSENTTI ENNALTAEHKÄISYYN!

Disclaimer: kirjoittaja ei totta tosiaan ole mikään pehmeän puolen asiasntuntija!

Ennaltaehkäisyllä tarkoitan tässä sellaista kulttuuri-, nuoriso-, terveys- ja tiesmitä-toimintaa, joka ehkäisee sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia ja näiden ongelmien hoidosta johtuvia kustannuksia.

Ennaltaehkäisystä olen kuullut mm. seuraavaa: "Jokainen euro, joka laitetaan nuorisotyöhön, vähentää sosiaali- ja terveysmenoja seitsemällä eurolla" sekä "Ennaltaehkäisyyn sijoitetut rahat maksavat itsensä takaisin jo 1-5 vuodessa" ja että "Keskimäärinhän tuo investointi tulee säästöinä 3-kertaisina takaisin. Jos kolmea eri työterveysasiantuntijan tutkimusta on uskominen".
Lähden siis näiden asiantuntijamielipiteiden takia oletuksesta, että ennaltaehkäisy on järkevä taloudellinen sijoitus.

Se ei tietystikään ole sitä ikuisesti, koska jossain vaiheessa tuottavat ennaltaehkäisykeinot on käytetty ja panos-hyöty-parabelin huipulla yhdellä eurolla ennaltaehkäisyyn saa enää yhden euron säästöt PerLan puolella. Siitä seuraavalla sitten ei enää taloudellista voittoa tulekkaan (sosiaalisia ja terveydellisä voittoja kuitenkin tulee!!!).

Tällä hetkellä emme kuitenkaan ole vielä lähelläkään parabelin huippua, jos asiantuntijoita on uskominen.
Näin ollen esitän, että nostamme kaikkien kuntien veroprosenttia yhdellä (1) prosenttiyksiköllä ja sijoitamme nämä varat (esim. Turussa tämä olisi 20 miltsiä) ennaltaehkäisyyn.

Lopputuloksena olisi huomattavat taloudelliset säästöt sekä hyvinvoinnin kasvaminen ehkäistyjen ongelmien ja sairauksien muodossa.

Ole siis rohkea ja aja PROSENTTI ENNALTAEHKÄISYYN oman kuntasi budjettiin tai perustele missä kohtaan logiikassa on virhe!