tiistaina, syyskuuta 26, 2006

Markkinointi osa 2.

Näyttää menevän otsikointi kohtuu vaikeaksi.

Mainosteollisuudesta vielä muutama (paha) sananen, jotta näkökulmani asenteellisuus kunnolla paljastuisi.

Uskoisin (näin taitavat kaikki mutu-teoriat alkaa) että mainosteollisuus sai alkunsa kun "pula-aika"(koko tunnettu ja tuntematon historia ennen 1950-lukua) viimein päättyi ja teollisuus pystyi rikkaassa lännessä tuottamaan enemmän hyödykkeitä (ja tällöin termi hyödyke oli vielä järkeenkäypä) kuin kansa halusi ostaa. (Tietysti vientiinkin menee tuotteita, mutta lasken maailman nyt yhdeksi kansaksi, jotta viennistä ei tarvitse puhua.)

Tuotantoteollisuus tuli ongelman eteen: tuotantoa pystytään yhä lisäämään, mutta kaikilla on jo kaikki tarpeellinen. Siispä keksittiin väittää ihmisille että he tarvitsevat vielä juuri tämän ja tämän ja tämän ja... Tätä väitettä viemään kehittyi mainosteollisuus, jota voimme syyttää kaikesta siitä liian tavaran tyrkytyksestä, jota maailma on nykyään pullollaan.

Totuus tietenkin on, etteivät mainosyhtiöt se paha ole vaan taho joka heille maksaa.

Tässä tuotantoteollisuuden alkuun panemassa ja mainosteollisuuden toteuttamassa kulutusjuhlassa on myös muutama termi saanut hassun merkityksen.

Hyödyke on nykyään mikä tahansa tuote, vaikkapa kynänheilutin tai tikkarinpyöritin. Näistä tuotteista ei varsinaisesti tarvitse olla kenellekään mitään hyötyä, mikä on semi hauskaa. Englanniksi termi on, jopa vielä huvittavampi. Goods nimikkeen alle mahtuu kaikki maailman roina ja termi kuvastaa myös hauskasti asennetta siitä mitä hyvä on.

Toinen termi on tämä tarve. Ihmisellä on markkinataloudessa todella paljon haluja, jotka ovat saaneet tarpeen arvonimen. Tämä "minä tarvitsisin uudet verhot" -mentaliteetti/puhetapa on todella ärsyttävä. Totuushan on että edellinen puhuja todennäköisesti haluaisi uudet verhot, mutta tulisi toimeen vallanmainiosti ilmankin.

Meiltä tuntuu puuttuvan tästä syystä kokonainen sana, koska jos kaikki pienimmätkin halut ovat jo tarpeita, miten erottaa ne ihmisen todelliset tarpeet: ruoka, juoma, golf, uni.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

On antoisaa tarkastella asiaa eri näkökulmista ja perpektiiviä tavoitellen.

Talouden rakenteen kehitysvaiheet pitkällä aikavälillä ovat johtaneet metsästys- ja keräilykulttuurista maanviljelyskulttuurin kautta teolliseen kulttuuriin. Teollisen kulttuurin aikana erotetaan tuotantosuuntautunut,myyntisuuntautunut ja markkinointisuuntautunut vaihe. Nämä lienevät kaikki siirtymässä historiaan ja tulossa on ... mitä? Veikataan tietointensiivistä vaihetta mutta voisiko se ollakin oikeasti arvosuuntainen vaihe?

Mikä peruste näille vaihelle on? Kussakin vaiheessa on kysymys dominantista määrittävästä tai rajaavasta tekijästä. Agraarikulttuurissa maaomistus oli avain hyvinvointiin. Tuotantosuuntaisessa vaiheessa tuotannontekijät ja pääoma olivat tekijöitä jotka ratkaisevat menestymisen. Myyntisuuntautuneessa vaiheessa (viime vuosisadan alkupuolisko) menestyi ja kasvoi se, joka onnistui järjestämään myynnin ja jakelun tehokkaimmin. Markkinointisuuntautuneessa vaiheessa kilpailu on kehittynyt siten että kuluttajilla on lukuisia vaihtoehtoja tarjolla ja onnistunein toiminta on muista erottuva ja "brandatty". Kaikki tähän asti on perustunut niukkuuteen ja hyvinvoinnin (lue kuluttamisen) lisäämiseen.

Yltäkylläisyyden kasvattaminen on tuonut yhtä suuria ongelmia kuin ne, joiden poistamiseen se on ollut ratkaisu. Me emme voi rajattomasti lisätä luonnonvarojen käyttöä, eikä ainakaan tasapuolistaen huippukulutus kaikille maailman ihmisille. Aivan kuten ketjukirjeet ja erilaiset markkinoinnin pyramidimallit, vanha toimintamalli saavuttaa jossain vaiheessa lakipisteensä ja tulee mahdottomaksi. Miksi siis vanha rakenne edelleen toimii? Se tuottaa pääomalle paremmin kuin sosiaalisen omantunnon valveuttama kestävän kehityksen mukainen toimintamalli. Tai näin ainakin asinatuntijoiden tuella lasketaan sijoittamisen tuottoarviot.

Markkinointi on tarpeellinen ja hyvä asia meidän kuluttajien kannalta. Se on mahdollistanut muun muassa (pääoman) panostamisen teknologian kehittämiseen. Seuranaisvaikutuksena koulutus ja osaaminen ovat nousseet arvoon. Kuka tahansa aateliton/ilman suurta suvun varallisuutta/ilman myyntiorganisaation tukea (vrt nuo kehitysvaiheet) voivat vaikuttaa ja muuttaa asioiden kulkua. Markkinointi on siis toimiva ja tehokas, mutta voisiko sen valjastaa toimimaan kohti kestävää sosiaalista mallia?

VV - mikä saisi pääoman hakeutumaan sellaiseen toimintaan joka mahdollistaa hyvinvoinnin ideaalin jakautumisen? Olisiko uuden älymystön onnistumisen avain siinä että osataan houkutella pääomaa (resursseja) haluttuun suuntaan vievään toimintaan?

Vakuuttakaa sijoittajat ja liiketoiminnan suunnittelijat siitä että heidän paras ja tuottoisin tulevaisuutensa on panostaminen kestävään kehitykseen pohjautuvaan toimintaan. Vanhan mallin mukaisen toiminnan pitäisi näyttää normaalin sijoittamisen ja liiketoiminnan suunnittelun aikajänteellä riskialttiilta ja supistuvalta. Silloin myös markkinointi ja kaikki siihen kiinnitetty henkinen pääoma alkavat pyörittää pyöriä oikeaan suuntaan. Pitäisikö löytää pääoman, sijoittajien, liiketoiminnan ja myös markkinoinnin kanssa yhteinen kieli?

Mitä tämä tarkoittaa käytännön toimina? - ota selvää niin muutat maailman.

Olli