Vuoden lämpimin syksy!

Päätin otsikon jo joitain päiviä sitten, kun syksyinen "suvi-ilta" oli niin lämmin, että kaikkien mielestä oli yhä ihan "t-paitakeli".

No, tänä aamuna oli jo sentään pirun kylmä.

Dopamiini-tasoni on rankan messuständipitämisen jälkeen niin kohtuuttoman alhainen, että toivottavasti tämä ei mene ihan avautumiseksi.

Messutyö on tähän mennessä ollut ihan jees. Lähinnä siksi, että siinä on saanut keskutella mukavien ihmisten kanssa. Tapasin yhden hesalaisen maan ystävän, jolla oli paljon järkevää sanottavaa ja juttelin myös pitkään Like-kustantamon virallisen DJ:n kanssa. (Lupasin myös mennä kuuntelemaan hänen keikkaansa tänään Päiväkotiin. Siellä on myös Daddy Pales ja Matti P.)

Soija-bolognesea syödessäni spottasin Hesarista artikkelin, joka kertoi Espanjan aurinkorantojen kutistuvan ilmastonmuutoksen vuoksi (ei nyt ihan ylättävä tieto). Pointti oli kuitenkin rantakiinteistöjen arvonlasku ja rakennusten pakkopurku.

Kunpa näitä talouteen negatiivisesti vaikuttavia ilmastonmuutoksesta johtuvia ilmiöitä tulisi ilmi vaikkapa 50 viikossa niin saataisiin porukka heräämään tulevaisuuteen.

Asia on minulle henkilökohtainen myös siitä syystä, että omistan itsekin muutaman metrin rantaviivaa Uudenkaupungin saaristosta. Täällä Suomessa maankohoaminen tulee kylläkin pitämään merenpinnannousun kurissa, ainakin jossain määrin.

Maankohoaminen taitaakin olla ainoa patrioottinen voima, joka tulee varmasti vastaamaan ilmastonlämpenemisen haasteisiin.

Markkinointi osa 2.

Näyttää menevän otsikointi kohtuu vaikeaksi.

Mainosteollisuudesta vielä muutama (paha) sananen, jotta näkökulmani asenteellisuus kunnolla paljastuisi.

Uskoisin (näin taitavat kaikki mutu-teoriat alkaa) että mainosteollisuus sai alkunsa kun "pula-aika"(koko tunnettu ja tuntematon historia ennen 1950-lukua) viimein päättyi ja teollisuus pystyi rikkaassa lännessä tuottamaan enemmän hyödykkeitä (ja tällöin termi hyödyke oli vielä järkeenkäypä) kuin kansa halusi ostaa. (Tietysti vientiinkin menee tuotteita, mutta lasken maailman nyt yhdeksi kansaksi, jotta viennistä ei tarvitse puhua.)

Tuotantoteollisuus tuli ongelman eteen: tuotantoa pystytään yhä lisäämään, mutta kaikilla on jo kaikki tarpeellinen. Siispä keksittiin väittää ihmisille että he tarvitsevat vielä juuri tämän ja tämän ja tämän ja... Tätä väitettä viemään kehittyi mainosteollisuus, jota voimme syyttää kaikesta siitä liian tavaran tyrkytyksestä, jota maailma on nykyään pullollaan.

Totuus tietenkin on, etteivät mainosyhtiöt se paha ole vaan taho joka heille maksaa.

Tässä tuotantoteollisuuden alkuun panemassa ja mainosteollisuuden toteuttamassa kulutusjuhlassa on myös muutama termi saanut hassun merkityksen.

Hyödyke on nykyään mikä tahansa tuote, vaikkapa kynänheilutin tai tikkarinpyöritin. Näistä tuotteista ei varsinaisesti tarvitse olla kenellekään mitään hyötyä, mikä on semi hauskaa. Englanniksi termi on, jopa vielä huvittavampi. Goods nimikkeen alle mahtuu kaikki maailman roina ja termi kuvastaa myös hauskasti asennetta siitä mitä hyvä on.

Toinen termi on tämä tarve. Ihmisellä on markkinataloudessa todella paljon haluja, jotka ovat saaneet tarpeen arvonimen. Tämä "minä tarvitsisin uudet verhot" -mentaliteetti/puhetapa on todella ärsyttävä. Totuushan on että edellinen puhuja todennäköisesti haluaisi uudet verhot, mutta tulisi toimeen vallanmainiosti ilmankin.

Meiltä tuntuu puuttuvan tästä syystä kokonainen sana, koska jos kaikki pienimmätkin halut ovat jo tarpeita, miten erottaa ne ihmisen todelliset tarpeet: ruoka, juoma, golf, uni.

Megapolis osa 2. Markkinointi

Markkinointi, tuo liikakulutuksen käsikassara!
(käsikassara... mikä sitten onkaan?)

Tutkija Anna Kortelainen puhui megapoliksessa asennemuutoksen tärkeydestä kuluttamisessa. Tulevaisuuden kuluttaminen olisi vähäisempää, laatu- ja ympäristötietoisempaa ja harkitumpaa kuin nyt - ja sallittua. Dodossa tätä kutsuttiin "askeettiseksi hedonismiksi", vaikka termistä väiteltiinkin.

Kortelaisen mukaan yksi keino, jolla em. tilanne saavutetaan, on markkinointi. Hän korosti, että "ekoelämäntavasta" ei voi koskaan tulla suurten massojen trendiä, koska se ei ole tarpeeksi houkutteleva. Kortelainen peräänkuuluttikin markkinoinnin ja mainosyhtiöiden kanssa hynttyiden yhteen lyömistä.

Voiko mediaseksikäs "ekomainonta" itsessään luoda kysynnän ja tarjonnan tuotannoltaan kestävällä pohjalla oleville tuotteille?

Ei.

Mainontaa harrastavat tuottajat, jotka haluavat että heidän tuotteitaan ostetaan enemmän. Ei siis tahot, jotka tahtovat että kansa kuluttaisi järkevämmin. Mainosyhtiöt tekevät mainoksia niille, joilla on kannustin maksaa mainoksen teosta ja esittämisestä. Tämän kohtalokkaan maailman hetken kuluttaja taas ostaa mitä mainostetaan. (Nythän ollaan jo syklin alussa, mutta kirjoitetaan tämäkin nyt vielä.) Tuottajat tietysti tuottavat sitä mikä menee ihmisille kaupaksi.

Asennemuutos olisi saatava aikaan, mutta edellä esitettyyn sykliin on vaikea päästä puutumaan. kortelainenkin varmasti näki ihmisten asenteen muutoksen avaimena tämän kulutusmallin rikkomiseen, mutta ongelmana on se että mainosteollisuudessa määräävät maksajan markkinat.

Tarvittaisiin siis taho, jolla olisi a.) varaa ostaa niin paljon mainostilaa ja aikaa että muutos olisi mahdollinen tai b.) taho joka pystyisi päättämään mitä mainoksia ylipäätään tehdään. Näen ainoastaan jälkimmäisen mahdollisena. Tämä taho on lainsäätäjät.

Esimerkiksi tupakan ja viinan mainostus on jo kielletty. Miksi ei voisi tehdä myös epäekologisten ja epäeettisten tuotteiden mainostamisesta kiellettyä tai verotukseltaan huomattavasti kalliimpaa. Näin voitaisiin puuttua sykliin, joka on johtamassa meitä ojasta Alkoon.

Megapolis 2021

Viikonloppuna pidettiin Helsingissä Medapolis 2021 seminaari, jonka järjesti Dodo ry. Tapahtuma oli yhdellä sanalla sanoen "ihan todella hyvä".

Ongelmana näin blogin kirjoittajana on lähinnä se, ettei pysty päättämään mistä pitäisi ensimmäisenä kirjoittaa.

Päällimmäisinä mieleen jäivät teemat kaupunkirakenteen uudelleen järjestelystä, energian kulutuksen vähentämisen tavoista, ekomarkkinoinnista sekä vaikuttamisen keinoista.

Seminaarin puheenvuorot antoivat myös selkeästi sitä mitä Dodo ry esittelyssäänkin lupaa: vaikeiden asioiden monipuolista käsittelyä ilman turhaa yksinkertaistamista. Mihin edellinen sitten johtaa? Arvatenkin tilanteeseen missä ei enää uskalla kirjoittaa mitään varmalta kuulostavaakaan.

Toivotaanpa siis etten sorru edellisistä aiheista kirjoittaessani poliittisen jossittelun syville urille.

Ja kiitos Dodon aktiiveille näin korkeatasoisen tapahtuman järjestämisestä!

Autoton päivä

Perjantaina vietettiin autotonta päivää tolkuttomassa 21 pluspuoleisen celsius-asteen lämpötilassa. Henkilökohtaisen panokseni olin antanut Critical Mass pyöräkulkueen järjestelyihin. Jo noin varttiavaille viisi oli Tuomiokirkon eteen kokoontunut yli 30 pyöräilijän hässäkkä, joka syysauringon paisteessa kiinnitteli tekemiämme "lisää pyöräteitä" tai "bilfritt centrum" -kylttejä pyöriinsä. Kun olin antanut lyhyen haastattelun Turun Sanomille ja nakittanut loput haastattattelusta Janina Anderssonille päästiin viimein liikkeelle.

Mukana oli ainakin 70 pyöräilijää sekä kourallinen kävelijöitä, jotka jakoivat tietoa ohikulkijoille flyerimuodossa. Kulkueen reitti seuraili keskustan katuja, joihin pyöräteitä on suunniteltu, muttei koskaan rakennettu. Päädyimme lopuksi torille, jossa pyräilijöiden massa jäi vielä hetkeksi hölisemään kulkueen onnistumisesta ja tarkoituksenmukaisudesta.

Itse tein maallikkoklimatologin päätelmän:
Ihmisen aiheuttamat kaasvihuonekaasupäästöt lämmittävät ilmastoa ->
Syksyt lämpenevät ja mahdollistavat mukavammat olosuhteet mielenilmaisuun ->
Autottoman päivän pyöräkulkueeseen osallistuu enemmän ihmisiä ->
Yksityisautoilu kielletään ja muukin saastuttaminen kriminalisoidaan ->
Ilmastonmuutos pysähtyy ja maailma pelastuu!

Näin ajatellen pyöräkulkuettamme voi pitää inhimillis-ilmastollisena palautekytkentänä.

Siis seuraavan kauniin syyspäivän koittaessa tulee kaikkien jälleen kokoontua kaduille osoittamaan mieltään tätä vastenmielistä ilmiötä kohtaan.