torstaina, joulukuuta 28, 2006

Joulun taigaa!

Nyt voisi kuvitella, että kirjoittaisin jotain metsäaiheista, mutta ei. Kunhan vain keksin jonkun otsikon, jossa olisi edes joku koukku. Joulun taigan hakkuista voi lukea kylläkin Tuman blogista.

Joulu meni tietysti leppoisissa sukuloinnin merkeissä. Isovanhemmat olivat jälleen olleet huolestuneita ääresverenkierrostani(<-Hannalta varastettu ilmaisu) ja kutoneet/ostaneet minulle aika läjän uusia hanskoja, tumppuja ja sukkia. Pystyn myös nyt jatkamaan valokuvauksen jaloa taidetta, koska sain suvulta kamerarahat lahjaksi. Kävinkin eilen kuluttumassa sen verran, että hankin kyseiseen harrastukseen vaadittavan instrumentin.

Hesari oli tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan yli puolet pääkaupunkiseudun asukeista haluaisivat rauhoittaa Helsingin keskustan yksityisautoilulta. Toivottavasti tämä nyt heijastuu myös kaupungissa tehtäviin päätöksiin.

Olimme juuri eilen kämppiksieni kanssa kävelyllä Turun keskustassa ja havaitsimme jälleen kerran, että kyllä juuri autoliikenne on selkeästi eniten keskustan ja muunkin kaupunkimiljöön ilmipiiriä häiritsevä tekijä. Edes Turussa paljon harrastettu oksettavat uudisrakennelmat(käy katsomassa Wiklundin talo tai KOP-kolmio) eivät onnistu pilaamaan kävelyreissua liikenteen mekkalan ylitse.

Tulimme nopeasti tulokseen, että vähintään viisi korttelia Kauppatorilta jokaiseen ilmansuuntaan tulisi rauhoittaa yksityiskärryiltä ja muuttaa kävelykeskustaksi. Bussit tulisi siirtää jonnekin muutaman korttelin päähän torista, koska ei kaupungin keskustori ole mikään linja-autojen kokoontumisajomesta. Koska nämä toimenpiteet saattaisivat ajaa laiskimmat Myllyyn niin päätimme, että Myllyn ja kaikkien muiden "huonojen ideoiden puistojen" rakentaminen tulisikin kieltää tuota pikaa. Kauppatorin lisäksi Tuomikirkon ympäristöstä tulisi häätää jokainen nelirenkainen mekkaloitsija. Raitsikat pitäisi myös saada takaisin.

Jos kukaan on käynyt näissä niin kutsutuissa Keski-Euroopan kulttuurikaupungeissa, on helppo huomata, että jokaisessa niistä on jonkinkokoinen kävelykeskusta, jossa on tilaa itse ihmisille. Tällainen olisi ihan mukava järjestää Turkuunkin ennen vuoden 2011 kultturipääkaupunkipestiä.

Jos kaipaatte halpaa elämysmatkaa niin käykää lukemassa Hehkutusta Aikakoneesta.

sunnuntaina, joulukuuta 24, 2006

HO HO HO AND MERRY CHRISTMAS -sponsored by Coca Cola

En aio nyt mollata joulua otsikkoa enempää, vaikka asiaa kyllä riittäisi.

Sen sijaan ajattelin kehua hetken niitä monia, jotka laillani ovat päättäneet asettua ehdolle eduskuntavaaliehdokkaaksi. Olen tässä kahden päivän ajan selaillut ihmisten sivuja ja todennut, ettei mitään toivoa ole. Kaikki ovat aivan hakoteillä.
Koetan nyt kerätä oikein edustavan kuvan tulevista edustajista, heidän sloganeista, teemoista ja vaalibiiseistään.

Osasto vaalilauseet & sloganit vailla merkitystä:
”Tulevaisuuden pitää olla mukana kaikissa päätöksissä, joita tänään teemme."
-Matti Kämäräinen Keskusta-
"Maatalon Maija kaupassa töissä"
-Maija Rikkonen Keskusta-
"Työkansanedustaja"
-Sauli Niinistö Kokoomus-
"Politiikka on ihmisen arvostamista."
-Esa J. Anttila SDP-
"Tulevaisuus tehdään tänään"
-Toni Sulameri SDP-

Osasto hämäriä mielipiteitä & teemoja:
"Ydinvoima on tällä hetkellä kaikkein edistyksellisin energiamuoto, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat nolla" ja "Ajoittain tapaa jopa työttömiä, joita ei työnteko kiinnosta. Mikä maassamme mättää, kun kaikkien siihen kykenevien ei tarvitse töitä tehdä?"
-Tomi Sandström Kokoomus -
"Suomen energiaomavaraisuutta on parannettava rakentamalla kuudes ydinvoimala."
-Jussi Patinen Kokoomus-
"Yhteiskunta on vastuussa korvatulehduskierteistä!"
-Pentti Huovinen Kokoomus-
"Mieti kahdesti ennen kuin seuraavan kerran heität karkkipaperisi maahan."
-Demarinuoret ympäristöpolitiikasta-

Osasto sälää ja suosikkeja:
Kielikoulutus Kristiina on yksi suosikeistani.

Tämä on juitenkin ehdoton suosikkini: Turkian "Jussi"!
Älkää missään tapauksessa missatko "Jussin" vaalibiisiä ja sen sanomaa.

Tämä meni nyt hieman mauttomaksi tylyttämiseksi, jota pahoittelelen, mutta nämä ihmiset ovat toisissaan ja on huolestuttavaa, että osa heistä saattaa olla pian päättämässä maailman asioista.

Tästä kaikesta huolimatta toivotan kaikille hyvää ja alikaupallista JOULUA!

perjantaina, joulukuuta 22, 2006

Elukoista, lihasta ja maidosta

Tunnelmaanvirittäytymisvinkki: pistä Morrisseytä soimaan taustalle.

Tämän perjantain langassa on juttu lihan markkinoinnista. Jutussa kerrotaan, miten lihateollisuus mainostaa tuotteitaan (aivan kuin kaikki muutkin teollisudenalat tekevät). Opiskelija lehtien välissä tuli tänä vuonna Finnfoodin esite, jossa kerrottiin kuinka terveellistä liha on. Tämä nyt ei ole kovin räikeää, mutta esim. koulujen ravintovalistus sitä taitaa olla.

Millä perusteilla terveydenhoitajat tai terveystiedon opettajat valitsevat opetusmateriaalinsa. Miksi kaikkien kouluruokaloiden seinillä olevat ravintoymmyrkäiset ovat Valion (yksityisen yrityksen) painamia? Miksi esim. Kaarinan koulussa, jossa olin pitämässä ilmastolähetti tunteja ei tarjottu lainkaan kasvisruokaa (veganisesta puhumattakaan)? Miksi lapsille ei kerrota miten liha tuotetaan?

Ravintoympyrän/pyramidin/hexagoninhan pystyy helposti väsäämään myös ilman eläinkunnan tuotteita. Eli Valion tuottamat "maitopentagonit" eivät siis sisällä mitään universsalia ruokailun mallia vaan mallin, jossa yhtiön omat tuotteet ovat selkeästi korostetussa asemassa.

Katkelma eläinoloista.

Eettisten "itsestäänselvyyksien" lisäksi eläinkunnan tuotteiden boikottia voisi perustella ilmastoargumentein (ja mitä olisikaan yksikään bloggaukseni ilman tähän aiheeseen sortumista). Tämä on varmasti useimmille vanhaa kauraa, mutta selitetään nyt silti.

Kaikki märehtijät (esim. naudat) päästelevät ilmaan metaania, joka on 20 voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Näitä eläimiä on paljon, siis todella paljon (etsikää minulle joku luku). Karjantuontanto aiheuttaakin noin 16 % (muitakin lukuja tuntuu olevan tarjolla) kaikista maailman metaanipäästöistä. Kun siirryt kasvissyöjäksi ja näin vähennät lihan myyntiä vähennät myös karjan määrää ja tätä kautta metaanipäästöjä.

Ja vielä niistä maitotuotteista. Jotta lehmä tuottaa maitoa, sen tulee synnyttää vasikoita tietyin väliajoin. Nämä vasikat eivät katoa mihinkään, vaan niistä kasvatetaan lihakarjaa. Maitoa juomalla kannattaa siis karjan määrän lisäämistä ja nopeuttaa ilmastokriisiä.

Nyt siis juuri sinulla on mahdollisuus tehdä sankariteko ja vähentää eläinkunnan tuotteiden käyttöä!

PS. mastomaki.net sisältää nyt jotain hypermateriaalia. Älä missaa!

keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Ahdinko jääköön taakse

...eli viimeviikko loppui tuossa maanantai illalla.

Edistystä.
EU-komissio on tehnyt esityksen lentoliikenteen liittämisestä päästökaupan piiriin. Maan ystävien ilmastolistalla tästä käytiinkin heti tämän päivän aikana pintaluotaavaa keskustelua. Huolestuneita oltiin esim. mahdollisista "windfall-voitoista" ja keskustelua käytiin myös siitä olisiko suora verotus parempi tapa vähentää lentoliikenteestä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

Jatketaan ilmastosta (ja samalla käänteisessä kronologisessa järjestyksessä tapahtumien läpikäyntiä). Olimme siis Jonaksen ja Marjan kanssa maanantaina Kaarinan koululla (enpä muista mikä oli koulun nimi, mutta Marsukadulla se oli) pitämässä Ilmari ilmastolähettiläs tunteja koko päivän.

Otteita teineiltä:
"Noi ei sillä oo väliä, ku jos tänne tulee tulva nii mä otan sit lentokeneen jonnekin mis ei oo." -tyttö 8-luokalta-
- Kyseessä keskustelu vedenpinnan noususta ja omasta vastuusta.

"Daa-a, no mä juonkin kokista" -tyttö 9-luokalta-
-Kyseessä keskustelu siitä olisiko kiva elää äärimmäisessä vesipulassa.

Viikonloppu taas meni mukavasti Mansenreissulla. Tampereella oli siis Maan ystävien hallituksen kokous. Kokous oli kohtuu puuduttava seitsen tuntinen (eteenkin kun ottaa huomioon, että perjantaina vietimme Turun Maan ystävien pikkujouluja klo. 05:00 saakka). kokoustelun jälkeen siirryimme kuitenkin Tampereen Maan ystävien pikkujouluihin, joissa oli huomattavasti leppoisampi meininki.

Hyvä meininki kuitenkin vaihtui hieman suolaisempaan siinä kolmen jälkeen aamuyöstä, kun Telakka meni kiinni ja jouduimme mansen hyytävään yöhön vailla yösijaa. Tarkoituksemme oli siis valvoa kunnes aamun eka juna veisi meidät "tagas turggusseen". Palelimme aikamme kunnes päätimme lähteä Tampereen MY:n toimistolle, jossa "nukuimme" kylmällä lattialla ulkovaatteet yllämme noin tunnin. Näiden virkistävien nokosten jälkeen sitten suuntasimme Turun pikikseen ja pääsimme vihdoin kotia kohti.

Tämä bloggaus nyt oli tällaista sosiaali-pornoa, mutta parempi sekin kun edellisen bloggauksen tyylinen kohtuuttoman älytön pakosti väännetty "kantaaottava" soopa ;)
(Edellisen virkkeen todellinen motiivi oli katsoa kuinka paljon blogini kävijämäärä kasvaa, kun siitä löytyy hakusana porno)

Ai niin.
Tuo on muuten vaalikuvani, josta on tarkoitus tehdä pahvi-Ville-Veikkoja tyyliin työväen presidentti.

perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Heal the World

Huh huh, nyt rupeaa olemaan suuri osa viikon kiireistä takana päin ja on aikaa jopa hieman bloggailla. Luinkin Oraksen blogia ja hänen linkittäänsä keskusteluun eduskunnassa.

Oli hupaisaa havaita kuinka samaa mieltä kaikki (paitsi kokkarit) ovat asiasta, kun ottaa huomioon millaista politiikkaa hallituspuolueemme ovat ajaneet viime kautena (mm. turpeen ostotariffi). No ainakin tuosta voi päätellä, että ilmastonmuutoksesta on tullut sellainen teema, jota ei enää voi dissata retoriikan tasolla (teot ovatkin taas aivan eri asia).

Sitten astellaan taas miinakentälle...
Väitetään tällä kertaa, että kaikki hyväntekeväisyystempaukset tulisi lopettaa!

No ok perustellaan sitten hiukan. Useimmat hyväntekeväisyys keräykset on tällaisella "Heal the world" asenteella väsättyjä ei mihinkään vaikuttavia tai ainakaan mitään muuttavia tempauksia joiden tarkoituksena on tuottaa rikkaille(meille) nopea moraalinen helpoitus maailman tuskasta.

Ihmisille tarjotaan helppo ja halpa ratkaisu ostaa itselle hyvä mieli ja jatkaa elämää(business as normal) samaan tapaan. Tällainen toiminta antaa suurelle varakkaalle yleisölle aivan väärän kuvan siitä mitä oikeasti tulisi tehdä, jotta asiat saataisiin kuntoon. Ei muutaman lantin antaminen pelasta yhtään ketään tai mitään kovin pitkäksi ajaksi.

Yritän varmaan sanoa, että tulisi panostaa oikeasti kestäviin projekteihin ja pyrkiä kertomaan ihmisille, että asiat on nyt todella heikolla tolalla ja että jotain ihan oikeita muutoksia pitäisi tehdä.

Tässä muuten kova video aktivismista ja parkourista.
Loppu-statementista voi kylläkin olla aika montaa mieltä.

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Maailma... kiireisin paikka, jossa olen koskaan käynyt!

Ihan tosissaan. Kaikkein kiireisin. En valehtele.

Tämä viikko on täten nimetty "Aivan Hulluiksi Päiviksi".
Ensinnäkin koulua on joka päivä aamusta neljään, joka antaakin loistavan mahdollisuuden pyöräillä nopeasti jouluisessa räntäsateessa postiin töihin. Eihän tämä mitään monelle varmaan ihan päivärutiinia.

(Kämppikseni nimesi minut juuri, noin 43 sek. sitten, Outi Burniksi.)

Muuta viikolla tehtävää:
- Kasvatustieteen koko kurssin, joka tunnin reflektiot
- Kansantalouden tentti
- Tiedonkäsittelyn tentti
- Englannin essee/tentti
- Fysiikan esitelmän kirjallinen osuus
- Kasvatustieteen esitelmä
- Syödä ainakin kerran päivässä
- Vaalikamppanjan suunnitelma
- Piirin vaaliteemaehdotukset
- Palauttaa reiluja tuotteita taloudenhoitajallemme
- Olla sähköpostin orja(tänään 73 uutta viestiä)
- Maan ystävien hallituksen vaihtokokous Tampereella
- Keksiä ekologisia joululahjoja koko suvulle
- Ne asiat, joita en muista tai joista en ole vielä kuullut(enkä halua kuulla, joten älä puhu niistä minulle)

Valittaminen sikseen, aikaa on vaikka mihin.
Dodon orgit olivat hyvät ja eteenkin ajatuksia herättävät. Opin myös tekemään planeetan lihaisimpia "kasvisruokia"(en usko vieläkään että ne olivat mukamas tofua) ollessani Tean apukokkina.

Puolueeni(no ok, en ehkä omista sitä... vielä) esitteli oman perustulomallinsa tuossa taannoisena viikkona enkä ole vielä ehtinyt sitä mainostamaan täällä. Olen kyllä käynyt aiheesta paljon keskusteluja itseäni fiksumpien ihmisten kanssa ja myös he pitivät perustuloa järkevänä ratkaisuna.

No jatkampa tässä sitten asioista stressaamista, koska se oli kuulemma tehokkain tapa tehdä mitä tahansa.

perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Orgeille


Täällä on keskustelu käynyt lähiaikoina sen verran kuumana, että nyt hieman sosiaalisempaa settiä, ettei kaikkien tarvitse käyttää kaikkea aikaansa tämän blogin kommentoimiseen. Ei sinäänsä, ettei keskustelut olisi blogin ehdottomasti parasta antia.

Olen juuri, noin 23 minuutin päästä, lähdössä Hannan kanssa Dodon org-päiville. Aiheena oli joku... enpä muista, mutta mielenkiintoinen se oli. Ehkä jostain yksilöllisyydestä tai yrityksistä tai...

Hieman tuo dodoilu kyllä jänskättää, kun kaikki muut osallistujat ovat yli 25 vuotiaita maisteri-yli-ihmis-aktivisteja, jotka tietävät kaikesta kaiken(huom. viimeinen koskee myös kirjoittajaa ;)). Mutta ehkäpä selviän, jopa siitä huolimatta, että Tea paljasti aikeensa valmistaa illalliseksi jotain Kongolaista tofu-settiä, jota ei ole koskaan ennen tehnyt.

Nyt täytyy rientää, koska tuo 23 minuuttia on harvennut jo pitkän matkaa.

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Yhteiskuntavastuuta

Eilen järjestettiin jo perinteeksi muodotuva Pieni-festari, joka on siis Turun repun ja amnestyn yhteishappeninki. Päivällä oli yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevä seminaari, joka oli todella mielenkiintoinen, vaikkei siellä ollutkaan tarpeeksi yleisöä ja illalla oli musisoitia, jonne porukkaa sitten jo saapuikin.

Kiintoisia puheenvuoroja oli niin monta etten niitä nyt tässä ala referoimaan, mutta johonkin pitäisi tarttua. Paikallahan oli kahden eri sertifikaatin porukkaa eli reilun kaupan ja Chiquitan (perfect for life? on tässä taas slogan!) edustaja, joka siis mainosti heidän saamaansa Rainforest alliance -sertifikaattia.

Minä toimin juontajana, joten en voinut kommentoida, vaikka monesti teki mieli. Onneksi Olli ja Sonja tekivät useita hyviä kysymyksiä ja näin keskustelu pysyi raikkaana.

Nyt jälkikäteen tekee mieli pohtia sitä mikä on sertifikaattien tulevaisuus. Niin paljon kuin Reilun kaupan levittämistä kannatankin, niin ideanahan ei saa olla ainoastaan sertifikaatin yleistyminen, vaan sellainen muutos, joka tekisi sertifikaateista työttömiä.

Toinen pointti, jonka tapahtuman järjestäjä Hanna teki, ja josta itse puhui puheessaan on nykykäytäntö yhteiskuntavastuu projekteissa. Jotenkin näin:
Aluksi yritys tekee voittoa mahdollisimman tehokkaasti ja sitten kun on rahaa, tehdään näyttäviä hyväntekeväisyys tempauksia. Näin ei puututa lainakaan varsinaisiin ongelmiin. Tästä esimerkkeinä vaikka kaikki tällaiset: tee jotain niin euro menee johonkin kivaan -tempaukset, joilla pyritään kiillottamaan omaa julkikuvaa.

Haluaisin myös tuoda esiin puhiksemme Sonjan kommentin maailman rakenteesta ja sen syy-seuraus-suhteista. Tämähän on tuosta hyvinvointivaltion maailmansodasta, mutta anyway.

- Me ostamme aina halvimman tuotteen, jolloin annamme markkinoille ärsykkeen panostaa nimenomaisesti tähän ominaisuuteen tuotteissa. Hinnan alentamiseksi täytyy jostain aina karsia, olkoon se sitten työläisten oikeudet, laatu tai ympäristönsuojelu.
- Näin kaikki tuotanto poistuu omista hyvinvointivaltioistamme, jossa edellä mainituista asioista ei tingitä(vielä).
- Jos kuitenkin arvostaisimme näitä muitakin ominaisuuksia kuin halpaa hintaa(tärkeä suomalainen arvo?) saattaisi tämä Kiina-ilmiö joskus jopa pysähtyä.

Tästä nyt ei ole kovin vaikea nähdä homman kaksimielisyyttä. Toisaalta halutaan kunnioittaa ihmisiä ja luontoa(harvemmin), mutta lähinnä vaan halutaan halpoja tuotteita, joten kunhan se on joku muu joka kärsii niin se on ihan ok.

Vastuuta ei voikkaan jättää kuluttajalle, joka on ikuisesti itsekäs(kuinka moni hyvin toimeen tuleva suomalainen ostaa "hyvis-tuotteita"? niinpä!).

Näin väitänkin, että valtio on se instanssi, jonka tulisi valvoa ettei markkinoille tulisi lainkaan eettisiä, sosiaalisia tai ympäristöllisiä laatustandardeja alittavia tuoteita. Tämä on samalla vastaus Piian minulle esittämään kysymykseen.

Ihmiselle ei todellakaan pitäisi antaa mahdollisuutta valita eettisesti tai ympäristöllisesti kestävän ja kestämättömän tuotteen välillä. Nämä kestämättömät versiot ja niiden tuotanto pitäisi kieltää ja jos rikkeitä tapahtuu niiden pääsy markkinoille tulisi estää. Emmehän me hyväksyisi markkinoille esim. ihmisistä tehtyä jauhelihaa tai (kuten viimeviikolla kävi ilmi) kissan nahoista tehtyjä leluja(en nyt vaan keksi mitään ympäristö-aiheista esimerkkiä, koska ihmiset laskee tässä suhteessa lähes mitä tahansa läpi koneestaan).

Kuten Piiakin bloggauksessaan toteaa: "Valintaa ei tapahdu jos ei ole vaihtoehtoja."

lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Ilmastoministeri, joka pysäyttäisi MOT:in

"Seuraavaan hallitukseen Ilmastoministeri", vaatii Suomen Luonnonsuojelu liitto. Mielestäni ihan kannatettava idea kun otetaan huomioon, että ilmastonmuutos on maailman tärkein asia! Tällaisen salkunkantajan valitseminen olisi näppärä viesti, joka sanoisi että Suomi ottaa ilmastonmuutoksen torjunnan tosissaan(toisaalta, koska se ei ota torjuntaa vakavasti niin salkku olisi aika PR-juttu). Ehdotankin että salkku ojennetaan välittömästi Orakselle, joka on todennäköisesti eniten asiasta tietävä "Helsingin Herra"(ja koska Oras ottaa asian tosissaan voitaisiin jotain saada jopa aikaan).

Sitten yhteen asiaan, jota olen pohtinut aika ajoin ja josta kävinkin keskustelua muutaman vihriän kanssa tuossa viikolla. Aiheen nimi on siis ilmastoskeptisyys ja sen näkyvyys mediassa. Kaikki lukijat varmaan tietävät kuinka yksimielinen tiedeyhteisö on ilmastonmuutoksesta, siitä onko se tapahtumassa ja mikä sen aiheuttaa. Esim. Science lehdessä vuosien aikana julkaistuista noin tuhannesta ilmastoaiheisesta tutkimuksesta alle puoliprosettia esitti yleisen mielipiteen vastaisia tuloksia.


Kun otamme huomioon, miten vakavasta asiasta ilmastonmuutoksessa on kyse ja miten yllä olevan bannerin porukka esimerkiksi käsiteli sitä ohjelmassaan, voimme siirtyä kysymyksien pariin:
- Eikö ilmastoskeptikot tulisi poistaa mediasta, jotta normaali asiaa seuraamaton kansalainen ei sekoittaisi asioita aivan täysin?
- Millä oikeudella miltään tai keltään voidaan evätä näkyvyys mediassa?

MOT:in ohjelmassa ilmastoskeptikot saivat saman verran näkyvyyttä kuin yleisen mielipiteen kannattajatkin, vaikka he edustavat hieman alle prosentin osuutta tiedeyhteisöstä. Eikö heille tulisi antaa tämä noin prosentin osuus myös ohjelma-ajasta?

Mikä on YLEn vastuu yleisen mielipiteen muokkaamisessa? Hallitus on panostanut jonkin verran rahaa ilmastonmuutoksesta tiedottamiseen mm. minulle se maksaa ilmastolähettiläs käynneistä. Miksi se sitten lähettää omalla kanavallaan ohjelmaa, joka sekoittaa kansan pään vihoviimeisen kerran? Jos ihmiset ei nytkään pyri tekemään mitään ilmiön pysäyttämiseksi niin ei se ainakaan auta, että heidät saadaan vielä epäilemään ilmiötä.

Mutta eikö kaikille näkökannoille tulisi silti antaa tasapuoliset mahdollisuudet julistaa sanomaa?

No joudun nyt kaikkien pettymykseksi sanomaan, että kyllähän se vapaa sana vetää tässä pidempää kortta. Ei kai mikään instituutio voi päättää mikä on sellainen asia, ettei siitä tule käydä keskustelua yleisen edun tai kohtuuden nimissä.

Tämä ei silti vähenne sen kiukun määrää, jonka MOT aiheuttaa dissatessaan ympäristö- ja ihmisoikeusasioita.

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Seminaari yritysten yhteiskuntavastuusta

HUOM TÄMÄ ON MAINOS!


Seminaari yritysten yhteiskuntavastuusta S-Osiksella 2.12.2006 klo 16-18.

Festivaalin rinnalle on kasvanut tänä vuonna myös keskustelutilaisuus,
jonka aiheena on vaikeasti määriteltävä käsite - yritysten
yhteiskuntavastuu. Eettisen tuottamisen ja kuluttamisen ongelmia ovat
pohtimassa mm. Chiquita Nordicin ja Reilun kaupan edustajat.

Yrityksillä taloudellisuuden, tehokkuuden, ja tuottavuuden tavoittelu usein
syrjäyttää yhteiskuntavastuullisen toiminnan, niiden toteuttaessa
perustarkoitustaan; taloudellista tulosta.
Kuinka suuri osa vastuusta kuuluu yritykselle, kuinka paljon asiakkaalle?

Yleisenä käytäntönä on, että ensin kasvatetaan yrityksen tulosta
perinteisin keinoin, ja sitten voitoilla tehdään näyttäviä eettisiä
projekteja.
Miten yhteiskuntavastuullisuuden periaatteet saadaan integroitua yritysten
kaikkeen toimintaan, alusta alkaen?

Eettinen liiketoiminta tuntuu olevan tämänhetkinen trendi.
Voisiko siitä tulla yleinen normi?

Yritykset eivät ole ihmisiä.
Voiko niillä silti olla omatunto?

Puheenvuorojen jälkeen seuraa avoin keskustelu.
Tervetuloa ja tuo omatkin pohdintasi mukaan!

Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Tapahtumat kuuluvat Reilu Turku -hankkeeseen, jonka tarkoituksena on saada
Turusta Suomen ensimmäinen virallinen Reilun kaupan kaupunki.

Tilaisuuden juontaa tunnettu turkulainen ajattelija ja kansalaisaktiivi Ville-Veikko Mastomäki.

Älä missaa!

lauantaina, marraskuuta 25, 2006

Priorisoinnista


Viehättääkö ajatus rahan syömisestä sinua?

Tätä ja monia muita kysymyksiä urkittiin eilen Älä osta mitään-päivänä Hansassa dynaamisen kultuksen maksimoinnin tiimin taholta. Tämän kyselyn tuloksista tullaan vielä kirjoittamaan Tuman blogissa.

Se mistä aion nyt kuitenkin blokata on aivan eri asia. Minulla oli eilen kohtuuton pakkomielle olla ihmisten kanssa aivan eri mieltä asioista ja pyydänkin nyt virallisesti kaikilta anteeksi ärsyttävyyttäni.

Ja nyt siirrytään sitten selittelemään kaikkea eilen sanottua.
Väitin siis eilen useaan otteeseen, ettei minua kiinnosta lapsiperheet tai sen sellaiset juuri lainkaan ja sain tietysti paljon ihmisiä vihaiseksi. En kuitenkaan onnistunut kertaakaan perustelemaan järjettömiä väitteitäni ja aionkin nyt ottaa aikani tämän suorituksen kanssa.

Eli miksi suomalaisten vähävaraisten(tai rikkaiden) asioilla ei ole juuri mitään väliä?
(älkää nyt suuttuko. Olette ihan pian samaa mieltä kanssani.)

1.) Maailmassa on moni asia huonosti: ihmisillä on nälkä, eliöt kuolevat sukupuuttoon ja kaikilla lapsilla ei ole omaa playstation kolmosta.

2.) yksilöllä on rajallinen määrä resursseja toimia korjatakseen maailman epäkohdat.

3.) Tulee siis suorittaa rationaalinen priorisointi asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Minun kohdallani tämä priorisointi menee jotakuinkin näin:
1.) Ilmastonmuutoksen torjunta: Koska kyseinen ilmiö tulee tuhoamaan kolmasosan maailman eliölajeista ja saattaa myös ihmisyhteiskunnat hallitsemattoman muutoksen tilaan.
2.) Kehitysmaiden ihmisten elinolojen parantaminen kestävillä metodeilla.
3.) Luonnonsuojelu. Ihminen on riistänyt jo liikaa ja on aika kävellä pitkän matkaa takaisin päin.

Jos minulla on siis vaikkapa neljä tuntia aikaa päivässä pyrkiä vaikuttamaan maailman vääryyksien korjaamiseen, niin en varmaankaan rupea ensimmäisenä skitsoamaan Raision kaupungin liian pitkiksi venyneistä leikkausjonoista, kun samana päivänä 25000 lasta kuolee aliravitsemuksen aiheuttamiin vaivoihin ja tauteihin samalla pallolla.

Näin ollen suomalaisten ihmisten juuri mitkään ongelmat eivät löydä paikkaansa kovin äkkiä tehtävälistalta.

Nyt tulee tosiaan ymmärtää, että pidän sukupuoltenvälistä eriarvoisuutta tai päiväkotien alasajoa ikävinä asioina, jotka tulisi korjata, mutta maailmassa on valtava määrä asioita, jotka tulee hoitaa paljon näitä asoita aiemmin.

Nyt minulle sanotaan, että miten sitten käy kun kaikki vaan huolehtivat ilmastonmutoksen torjunnasta?

Minäpä kerron: Se tulee hoidetuksi ja voimme siirtyä tehtävälistassa seuraavaan asiaan!

Tämä kaikki saattaa kuulostaa kyyniseltä, mutta sitä se ei ole. Tämä on itseasiassa kokonaisuutta katsellen paljon humaanimpaa kuin nurkkakuntainen opintorahan korotuksen vaatiminen tai lapsiperheiden ongelmista hössöttäminen.

Nyt kun olen jälleen suututtanut useimmat niin voin vain todeta, että
Kyynikko = Parantunut Romantikko

torstaina, marraskuuta 23, 2006

Äiti, älä osta mitään.

Tämä vastine on julkaistu 23.11. kuuluisassa Turkulaisessa Sanomalehdessä "Turun Sanomissa"


Äiti, vie minut poniajelulle!

Sari Miettunen kirjoittaa kuluttamisesta ja Älä osta mitään –päivästä kolumnissaan Turun sanomissa (19.11.06). Miettusen kirjoitus ei kuitenkaan käsittele lainkaan kulutuskriittisen liikkeen motiiveja tai tavoitteita, vaan tuomitsee liikkeen nuorison haihatteluksi.

Kulutuskriittisyyden ideahan ei ole syyllistää ihmisiä, vaan kannustaa heitä ekologisempiin ja eettisempiin kulutustottumuksiin. Tämän hetkinen länsimainen kulutuskeskeinen elämäntapa on ympäristön kannalta kestämättömällä tasolla. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin keskivertosuomalainen, tarvittaisiin neljän maapallon materiaali-, energia- ja pinta-alavarannot. Eikö tämä jo täytä kerskakulutuksen tunnusmerkit?

Ympäristöongelmien lisäksi kulutuskriittinen liike on huolissaan kolmannen maailman työläisten työolosuhteista. Suurin osa Suomeen tuoduista tuotteista on tuotettu sellaisissa työolosuhteissa, joita me suomalaiset emme kotimaassamme hyväksy.

Älä osta mitään –päivän tämän vuoden teemana onkin: Elämyksiä ostamatta! Tällä tarkoitetaan kulutuksen korvaamista elämyksillä, kuten ajanvietolla ystävien kanssa tai musiikkikonserttiin menoa sen sijaan, että ostaisi lapsityöläisen valmistamat uudet korkokengät tai laittomasti kaadetusta sademetsäpuusta tehdyt ja tänne lentokoneella rahdatut parveketuolit.

Anna siis tänä jouluna lähimmäisellesi turhan krääsän sijasta, jokin mukava yhteinen elämys!

Jonas Biström
Ville-Veikko Mastomäki
Turun Maan ystävät

Jos jostain löydät Turkkarin viime sunnuntain numeron niin tuo Miettusen kolumni on ihan taattua tavaraa! Kannattaa etsiä.

Ai niin. Tunnettu Turkulainen ajattelija ja kansalaisaktiivi Ville-Veikko Mastomäki luennoi ja keskustelee kansalaisten kanssa ilmastonmuutoksen oikeudenmukaisuus kysymyksistä tänään nuorisokeskus Vimmassa puoli seitsemältä. Jälkeenpäin Saanan luona ehkä glögiä ja pipareita, ehkä ei.

Älä jätä väliin!

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Netin kuumin blogi avattu

Nyt se vihdoin on täällä!
Turun Maan ystävien blogi.

Täältä tulet löytämään kaiken mitä tarviset ja mitä et kaupasta saa.
Täällä sinulle myös kerrotaan mitä sinun tulee tehdä ja minne mennä sitä tekemään.
Kaiken kaikkiaan tämä blogi on kaikki mitä tarvitset ollaksesi.

Mene siis ja löydä itsesi tästä osoitteesta tuma.wordpress.com

Demofobiaa

Olen tässä aikaisemmin filosofoinut jotain biokratiasta ja sen paremmuudesta ja oikeudenmukaisuudesta verrattuna edustukselliseen ihmistenvaltaan.

Nyt tämä demokratian tylytys saa toisen osansa (joo tiedän, tämä on tosiaan juuri sitä tekstiä, jota eduskuntavaaliehdokkaan tulee kirjoittaa näin vaalien alla). En aio tällä kertaa keksiä mitään uutta järjestelmää, vaan tyydyn vain nykyisen arvosteluun.

Sain useilta maililistoilta eilen viestin, joka kehoitti menemään Uutispäivä demarin kotisivuille katselemaan viikon kysymyksen tuloksia. Kysymys oli jotakuinkin seuraavanlainen: "Uskotko ihmisten ja luonnon hyvinvointia vähentävään ilmastonmuutokseen?".
Vastaus vaihtoehtoina oli
a.) kyllä, ja se on ihmisten aiheuttama.
b.) kyllä, mutta se ei ole ihmisten vika.
c.) en, koska pieniä muutoksia on molempiin suuntiin.

Ja kuten voitte arvata, tulokset olivat silmiä hiveleviä. Vastausvaihtoehto c.) voitti ylivoimaisesti noin 60 prosentin kalasaaliilla. Vaihtoehto a.) oli saanut noin 30 prosenttia kansanäänistä ja b.) loput kymmenen prossaa.

Ennenkuin hypätään niihin hätäisiin johtopäätöksiin, niin esitän vielä toisen esimerkin kansan viisaista päätöksistä. Åbo akademi järjesti demokratian tutkimusprojektin, jossa muutamalle sadalle Turkulaiselle lähetetiin kutsu seminaariin ja rutkasti taustatietoa tulossa olevasta aiheesta. Aiheena oli tyylikkäästi ydinvoima.

Kolme tuntemaani ihmistä osallistui kyseiseen tapahtumaan ja heidän kaikkien pienryhmät päätyivät tasapuolisen kansanäänestyksen kautta uusien Olkiluotojen ja Loviisojen rakentamiseen.

Hypätäänpä sitten niihin hätäisiin johtopäätöksiin.
Voiko demokratia siis pelastaa meitä ekokatastrofilta?
Tuleeko kansa koskaan äänestämään omaa lyhytnäköistä etuaan vastaan?
Väitänpä nyt, vaikka vain provokaation vuoksi, ettei äänestä ja ettei ekokatastrofi näin ole estettävissä.

Pohditaanpa vaikka luonnonvarojen kulutusta tai ilmastonmuutosta. Suomalaiset kuluttavat luonnonvaroja neljän maapallon edestä. Suuntaa pitäisi siis muuttaa kohtuu radikaalista ja pian (ympäristö ongelmat eivät ole tulossa. Ne ovat täällä,tai ainakin jossain, jo nyt). Ilmastonmuutoksen torjumiseksi Suomen kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi leikata 75-95 prosenttia.

Mitä mieltä olet, että jos näistä asioista järjestettäisiin kansanäänestys, valitsisiko kansa järkevästi vai oman etunsa mukaisesti?

Jossakin vaiheessa tulee kuitenkin ihmisten oman edun mukaiseksi äänestää ympäristönsuojelun puolesta ihan lyhyelläkin aikaperspektiivillä. Mutta ongelmahan on siinä, ettei tällöin ole enää juuri mitään tehtävissä. Lisäksi, usein tekojemme vaikutukset aiheuttavat harmia jossain aivan muualla kuin täällä, jolloin paljon on jo menetetty ennen kuin kansa herää todellisuuteen(esim. ilmastonmuutos).


Tässä on esimerkiksi yksi porukka, jonka en haluaisi osallistuvan kovinkaan suoraan kansanvaltaan. Joskaan kyseisen poppoon johtokaan ei nyt ollut sieltä välkyimmästä päästä.

maanantaina, marraskuuta 13, 2006

Päivän IL MASTOmäki-uutisia


Jos joku vielä väittää, ettei ilmastonmuutoksesta puhuta mediassa, niin tässä otos tänään löytämistäni artikkeleista. (ja eihän kukaan väitäkkään. Tätä täytyikin kysyä puhtaasti retoriikan saavuttamiseksi.)

Viime viikolla pidettiin jälleen yksi näistä ympäristöaiheisista seminaareista, jonne ei turkulaisena ehdi paikalle. Järkkääjänä oli yllättäen Dodo ry. ja aiheena oli EU:n ympäristöpolitiikan demokratisoiminen. Mielenkiintoisin ehdotus tässä tiedotteessa oli mielestäni Suomalaisen kansanpuolueen (SKP/RKP) puheenjohtajan Stefan Walinin ehdotus henkilökohtaisista päästökiintiöistä.

Itsekukin meistä on varmasti joskus pohtinut tällaisen järjestelmän mahdollisuuksia, eteenkin oman talouden kohentajana :). Henkilökohtaisia porkkanoita/keppejä voisi alkaa keksiä muitakin ongelmia ratkaisemaan. Ehdotankin että keksit juuri nyt häröimmän tällaisen idean ja postaat sen kommentteihin. Parhaan idean saanut palkitaan kunniamaininnalla! ;)

Mutta takaisin niihin ilmastojuttuihin.
WWF:n tiedote kertoo miten eurooppalaiset huippuekonomistit ovat allekirjoittaneet WWF:n adressin, jossa he mainostavat päästökauppaa tehokkaana keinona kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Mukana oli myös kaksi Turun kauppiksen proffaa. Sternin raportin jälkeen toivoisi, että yhä useampi kauppatieteilijä alkaisi armottoman lobbaamisen ilmastomäen puolesta.

Ylen 24 sivusto uutisoi kahdestakin ilmasto aiheisesta uutisesta. Ensin hyvä uutinen, joka kertoo Ranskan koventavan ympäristöverojaan ja sitten hasardiuutinen tutkimuksesta, joka suosittelee rannikkoseutujen evakuoimisen suunnittelun aloittamista. Pitäisikö Turunkin aloittaa joko evakuointi tai hiekkasäkkien täyttö? Ihan gallup-tyyppinen vastaus käy.

Turkkaristakin löytyi kaksi ilmastoaiheista uutista. Ensmmäisessä puhutaan tulvariskin kasvusta ja toisessa rantaeroosion voimistumisesta. Molempien todetaan olevan ilmastonmuutoksen aiheutamia. Tämä kohta pisti kuitenkin miellytävällä tavalla silmään: "Ennakoimattomat luonnonmullistukset kuten voimakkaat hirmumyrskyt ja rankkasateet sekä niihin usein liittyvät tulvat ovat yleistyneet ilmastonmuutoksen seurauksena kaikkialla."
On aina kivaa, kun ilmastonmuutoksen havaitaan olevan tosiasia, joka vaikuttaa elämäämme jo nyt.

BBC:n raportissa Nairobin ilmastokokouksesta mielenkiintoisin huomio oli varsinaisten kasvihuonekaasuleikkausten paitsioon jäänti, kun keskustelua on käyty lähinnä siitä, miten vaikutusten mukautumiseen tarkoitettuja rahoja tulisi jakaa. Tämä adaptaatiosta jankuttaminen onkin käynyt hermoilleni lähiaikoia melko tavalla. Ja joo, kyllä tiedän, että sekin on tärkeää. Haluan tuoda silti esiin, että kaikki mukautumissuunnitelmat koskevat vain ihmisiä ja ovat tavallaan pois varsinaisista ilmiön rajoittamistoimista.

Tulipa pitkä viesti. No ei se mitään, liity sitten Maan ystäviin!

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Maa tarvitsee ystäviä!





Tänä viikonloppuna pidettiin Porissa, tuossa voodoo-juoppojen kotikaupungissa, Maan ystävien väentapaminen. Koska sain täällä äärellisen monta bloggaus-ideaa, tästä saattaa tulla täyttä sekoilua.

Saavuimme Porin raitille perjantai-iltana. Ensimmäisenä ohjelmassa oli seminaari biopolttoaineiden puhtaudesta ja niiden suhteesta ilmastonmuutokseen. Puhujina toimivat Markku Riihijärvi Vakka-Suomen kehityskeskuksesta sekä Finnwatch-raportin kirjoittaja, tutkija Niko Humalisto.

Seminaari oli ihan törkeän hyvä. Tunsin pienen Dodolaisen seminaari-fanaatikon kasvavan sisälläni, kun kuuntelin puheita. Markku kertoi projektistaan, jossa kaislasta ja muista biopolttoaineeksi sopivista materiaaleista tehtäisiin hyvin paikallisissa ratkaisuissa energiaa ja lämpöä. Idea vaikuttu loistavalta, koska se myös poisti ravinteita(fosfori ja typpi) vesistöistä samalla kun tuotti ilmastoneutraalia energiaa.

Eilen kelailtiin ilmastoporukoiden kanssa Euroopan Maan ystävien Big Action ilmastotempauksen suunnittelua. Koska mitään kummempaa ei saatu aikaan, Oras Tynkkynen ehdotti, että jatkaisimme brain-stormausta illalla karpalomehun äärellä.

Ja mehua hankittiin... ja sitten stormattiin.
Jonas sai idean, että keräisimme kaikkialla Euroopasta lehden näköisiä lappuja kokoa A3 ja sitten Brysseliin rakennettaisiin valtaisa (135 m.) puu johon nämä kaikki lehdet ripustettaisiin. Lehtiin tietysti kirjoitettaisiin jotain ilmastoliitännäisiä kommenteja.

Muitakin ideoita(aito sinivalas) esitettiin(ilmastolohikäärme), mutta (jääkarhujen joukkokuolema) niistä on paras vaieta.

Eilen ja tänään käytiin myös rakentavaa paikallaanjunnaavaa keskustelua siitä tulisko MY:n olla liike vai järjestö. Vaikkakin keskustelu oli puuduttavaa jankkaamista, opin aimoannoksia kansakuntamme järjestökentän tehtävänjaosta ja siitä kuinka uniikki MY onkaan.

Tämän jälkeen olikin viimein syyskokouksen aika. Kun satoja tunteja(2 h.) kestänyt keskustelu uuden työntekijän palkkaamisesta saatiin setvittyä, siirryttiin valitsemaan uusia puheenjohtajia ja hallituksen jäseniä. Uudeksi Pj:ksi valittiin Riikka Leskinen ja vpj:ksi Tatu Päkkilä ja Jenni Gästgivar. Sitten äänestettiin kurkkuaviiltävän jännituksen saavittelemina uusista hallituslaisista. Minä selvisin kunnialla jaetulle ykköstilalle Hanneleen kanssa.

Sitten varsinaista brain stormausta jälleen.

Turun Maan ystävät uudistuu ja etsii maalle uusia ystäviä!
Toiminta suunnitelma, jonka yhdessä Jonaksen kanssa väsäsin kuuluu seuraavasti:

1.) Suoritetaan rakenne uudistus
2.) Hankitaan uusia jäseniä >20 kpl.
3.) Ratkaistaan maailmaa vaivaavat ongelmat

PS. Kun maailman ongelmat on poissa päiväjärjestyksestä voidaan keskittyä "kiva-kiva"-juttuihin.

Tarkoitus on siis muuttaa TuMan imagoa dynaamiseen ja nuorekkaaseen suuntaan sekä hyödyntää jäsendiversiteetin tarjoamia synergiaetuja. Perustamme myös Turun MY:n oman blogin, josta muodostuu nopealla aikataululla blogi-taivaan kirkkain kvasaari.

Tervetuloa mukaan.

keskiviikkona, marraskuuta 08, 2006

Etiikan palikkatesti



Tämä on nyt referaatti myöhään yöllä käydystä melko korkealentoisesta keskustelusta. Höpinä koski moraalia ja etiikkaa.

Lyhennettynä (ja selkeytettynä) näin:

OSA I (jossa testataan ihmisten välisiä "arvosuhteita")
Sinulla on edessäsi kaksi näppäintä.
Toisesta räjähdät sinä, toisesta tuntematon henkilö naapurihuoneessa. Sinun on valittava jompikumpi. Miten valitset?
Jos valitsit sen toisen kaverin, niin seuraavaksi pistetään vaakaan lisää porukkaa. Kysymys on siis: Kuinka montaa tuntematon(ja lopulta tuntemaasi) ihmistä annihiloisit itsesi pelastamiseksi?

OSA II (jossa testataan koko eliökunnan sisäisiä "arvosuhteita")
Sinulla on jälleen edessäsi nuo samat veren tahrimat nappulat.
Toista painamalla räjähtää yksi ihminen ja toista painamalla jokin eläin tai kasvi. Miten toimit?
Jos (ja kun) menit valitsemaan vaihtoehdon kaksi, alamme jälleen lisätä kakkosnappulan tuhovolyymia.
Nyt nappulan kaksi takana onkin jokin kokonainen eliölaji. Mitenkäs toimit?
Jos tämäkään ei vielä riittänyt yhden ihmisen arvoksi, jatkamme tietysti panosten korottamista kunnes nappiapainamalla tuhoutuu koko planeetan eliölajit pois laskettuna ihmiset.

Tällaisella kysymysten asettelulla/heittelyllä voimme kuvitella saavamme aavistuksen omaisen tiedon siitä millaisia ovat arvostuksemme ja maailmankatsomuksemme.

Huom. Voi myös käyttää väärin määritelläkseen omaa poliittista kantaansa.

Ole ystävällinen ja kommentoi, mitkä ovat sinun valintasi?

sunnuntaina, marraskuuta 05, 2006

Pilkettä silmäkulmassa


Eilen se sitten viimein tapahtui; SUURMIELENOSOITUS, vaan ei täällä Turussa. Meitä valveutuneita oli hiukan alta 200, jota ei voi aivan suurmielenosoituksena pitää. Muualla maailmassa oli suuret massat saatu liikkeelle. Lontoossa oli ollut 25000 marssijaa ja Sydneyssä yli 30000.

Jollain tavalla minuun on iskenyt jonkintasoinen optimismi viime päivien aikana tulevien Nairobin neuvottelujen suhteen. Suurimpina vaikuttimina ovat varmaankin olleet ilmasto-aiheen laaja medianäkyvyys lähiaikoina, Sternin raportin saama julkisuus sekä Britti-hallituksen positiiviset kannanotot.

Näistä nyt ei välttämättä kannattaisi hirveästi innostua, mutta olen selvästi sitä mieltä, että Nairobissa voidaan saada jotain sovituksi. Näkisin että tehokkaalla ilmastopolitiikalla on nyt mahdollisuus breikata.

Science lehti julkaisi viikolla aartikkelin meribiodiversiteetin romahtamisesta. Tutkimuksen tulos oli hätkähdyttänyt, jopa tutkijoita itseään: kaikki merielämä tulee loppumaan ennen vuotta 2050! Tämä johtuu liikakalasutksesta ja biotooppien pilaantumisesta. Hesarissa julkaistussa versiossa kerrottiin myös, että kolmasosa merien biodiversiteetistä on jo kuollut sukupuuttoon. Luettuani tänään Kasvun rajat -opusta(jonka sanoman voi, jos oikein pohdiskelee, yhdistää edellä esiteltyyn tutkimukseen) alkoi tuo otsikon pilke hieman hiipua ja korvaantua sillä kaikki-menee-päin-#>X=#a-eikä-kukaan-tee-mitään-fiiliksellä.

Kiitos kuitenkin kaikille, jotka tekivät jotain ja tulivat eilen marssimaan viilemämmän ilmaston puolesta, kuten julisteemme käski. Ensi vuonna järjestetään sitten se kaikkien aikojen valtaisin suuruudenosoitus vai mikä se nyt olikaan.

perjantaina, marraskuuta 03, 2006

ILMASTONMUUTOS NYT


Ei tarvitse paljolti pohtia mitä tänään pitäisi blogiin rustata.


ILMASTOMARSSI kansainvälisenä ilmastopäivänä 4.11.

Tämä ei todellakaan ole mikään vapaaehtoinen tapahtuma!

Lähtö tapahtuu Vanhalta Suurtorilta kello 14:00. Tällöin kaikki kymmenettuhannet maailman tilan tajunneet kansalaiset lähtevät raikuvien marssilaulujen saattelemina kohti Kauppatoria, jossa tarjolla on niitä kuuluisia leipiä ja sirkushuveja.

Odotan kaikkien saapuvan kyseisenä ajankohtana kyseiselle alueelle, sillä ilmastonmuutos on vakavin asia, jota maa päällään kantaa.

Tarkempaa tietoa www.ilmastomarssi.org

tiistaina, lokakuuta 31, 2006

IL MASTOmäki


Kyllä tässä näyttää nyt pahasti käyneen niin, että minusta on tullut ilmastomäkinmuutosfani.

Miettikää nyt kuinka erinomainen asia vastustettavaksi:
Se on pahaksi luonnolle, se on pahaksi maailman köyhimmälle osalle ja sen aiheutamme me kerskakulutuksinemme. Ja vielä kuin pisteenä kermakakun kaupan päälle suurimmat pelastuksen vastustajat ovat nuo aina niin ihanat suuryritykset.
Miten tätä nyt voisi vastustaa? (retorisille kysymyksille tulisi keksiä oma "kysymys"-merkkinsä, jotta jäisimmätkin henkilöt tajuaisivat mistä milloinkin on kyse)

Pureudutaampa nyt aluksi lähipäivien ilmastomäkiuutisiin.

Sir Nicholas Sternin vetämä tutkimusporukka julkaisi Brittihallituksen tilaaman selvityksen ilmastomäkinmuutoksen vaikutuksista globaaliin talouteen. Kaikkien lehtien otsikoihin päässyt uusi tutkimustulos oli, että radikaali globaali lämpeneminen tulee maailmalle todella kalliiksi. No ilkkua tästä nyt voi, mutta onhan se hyvä, että se tuli nyt oikein korkean auktoriteetinkin suusta.

Brittihallitus nimitti myös itselleen kovalinjan asiantuntijan ilmastomäkineuvonantajaksi. Tämä kyseinen henkilö edustaa klimatologian kuuminta tiedenais/mies porukkaa ja hänhän on itse Al Gore. (Sarkasmille pitäisi ehkä myös kehittää joku oma merkki, jotta...)

Muut merkittävät uutiset ovat käsitelleet EU:n energian tuhlausta ja teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymistä. Näihin nyt ei ole paljon kommentoitavaa.

Tänään oli leikkaa-liimaa-aktivismin suurpäivä. Olimme ilmastomäkimarssin järjestelyporukan kanssa klo neljästä puoli yhteentoista tekemässä julisteita, jotka pitäisi nyt tulevina päivinä myös levittää. En ehtinyt tämän vuoksi kouluun ja taitaa jäädä kouluttautuminen huomiseltakin melko vähäiseksi.

Sovin eilen ensimmäisen Ilmari-Ilmastomäkilähettiläs kouluvierailuni. Se on joskus muutaman viikon päästä jossain yläasteella. Tuntemukseni asiasta ovat hieman sekalaiset.

Pistin Sepin tähän loppuun kevennykseksi, koska sillä on kuvassa niin fiini tausta ja koska Sepi on muutenkin tosi leppoisa tyyppi.


Ai niin. Pahoitteluni kaikille blogiani kommentoineille. Viestinne eivät olleet ilmestyneet tänne, koska minä olen töppäillyt joidenkin asetusten kanssa. Asia on nyt korjattu.


lauantaina, lokakuuta 28, 2006

Liian myöhään

Herätys on tänään klo. 05:20. Kello on nyt vartin yli yksi.

Herää(ja kunpa heräisin aamullakin) kysymys miksi olen yhä hereillä? Ja yhä vaativampi kysymys kiristää minulta vastausta, miksi juuri nyt tarvitsee ruveta bloggaamaan?

No ihan nopeasti vaan.


Israelin puolustusministeri, Amir Peretz, totesi sunnuntaina: "Unifil on
tarkoitettu toimimaan Hizbollahia vastaan, ei Israelia. Israelin
turvallisuus on kaikkein tärkein tavoite."

On se hienoa että valtionpäämiehet saa lausua aivan mitä tahtovat.

Toinen esimerkki hieman aikaisemmilta päiviltä, jossa Guantanamon vankileirin johtava upseeri kommentoi vankien tekemiä mielenosoituksellisia itsemurhia: "Nämä eivät olleet itsemurhia, vaan epäsymmetrinen hyökkäys Yhdysvaltoja kohtaan."

Kyllä se on hyvä huomata, ettei Orwell ole painunut unholaan.

Luen juuri erittäin loistavaa kirjaa nimieltä "Don´t think of an elephant". Siinä muun muassa esitellään jenkki republikaanien tapaa käyttää Orwelilaista retoriikkaa kaikissa asioissa, joihin heillä ei ole mitään järkevää sanottavaa(esimerkiksi yllä). Ja hommahan toimii kuin häkä, joka tunnetusti toimii erittäin hyvin.

No nyt on mentävä valmistautumaan heräämiseen.

torstaina, lokakuuta 26, 2006

Maailmalta


Tällaista maailmalla.

WWF kirjoittaa tänään julkaistussa tiedotteessaan että: "Euroopan unionin kalastusneuvosto on tämänpäiväisellä päätöksellään sinetöinyt itäisen turskakannan sukupuuton Itämeressä.", "EU:n ministerit ovat tuominneet turskan kuolemaan lyhytjänteisten taloudellisten intressien vuoksi..." En jaksa enää edes paheksua tai ilmaista mielipidettäni. Näin tämä tuntuu vaan menevän. #X*#*%&/#!

Mitäs muuta.

EU:n ja USA:n neuvottelijat keskustelivat tänään täällä Suomessa hieman ilmastoasioista. Jenkit kehuskelivat että he panostavat uusien puhtaiden tekniikoiden kehittelyyn. Eteenkin oltiin panostamassa hiilen talteenotto-tekniikkaa. Kerrottiin ylistävään sävyyn kuinka monet kaupungit olivat halunneet tämän uuden koelaitoksen alueelleen.


Tämä on taas niin ilmiselvä kommentti etten jaksaisi sitä raapustaa, mutta... EIKÖ ILMASTONMUUTOSTA PITÄISI KOETTAA TORJUA NYT OLEMASSA OLEVILLA KEINOILLA, EIKÄ RAKENTAMALLA YHTÄ KOEVOIMALAA, JOKA ON VALMIS VASTA MUUTAMAN VUODEN PÄÄSTÄ, JOLLOIN TEKNIIKAN YLEISTYMISEEN MENEE VIELÄ KYMMENISEN VUOTTA IHAN HEITTÄMÄLLÄ!(<- tulee lukea huutamalla)

Mitäs vielä.

Ai niin. WWF julkaisi eilen uusimman living planet raportin, jonka mukaan suomalaisilla on maailman kolmanneksi suurin ekologinen jalanjälki. Jos jokainen maailmalainen eläisi kuten average suomalainen tarvitsisimme noin neljä maapalloa. Tuntuuko siltä, että jotain pitäisi muuttaa? Niin pitäisikin.

Kannattaa siis käydä testaamassa oma jalanjälki täällä ja sitten koettaa venkslata vastauksia sellaisiksi, että saat itsesi mahtumaan yhdelle pallolle. Tämän venkslaamisen jälkeen saat melko hyvän kuvan siitä, minkä kokoluokan muutoksia aivan lähitulevaisuudessa täytyy tehdä, jotta täysi katastrofi vältetään.


PS. Totuushan on ettei tuosta testistä voi saada alle 2.5. hehtaaria, vaikka tekisi mitä. ;)

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Biokratiaa


Pohdin tänään messuilta palatessani millaiset mahdollisuudet minulla on menestyä tulevissa eduskuntavaaleissa. Nopean pohdinnan tulos oli, että eivätpä nuo kummoiset ole.

Analysoin hieman tulosta ja mietin miksen saisi tarpeeksi ääniä. Sitten tajusin että joukot, jotka minua voisivat äänestää, eivät vain ole äänioikeutettuja. (Kuvittelen tässä, että muka tiedän mikä on hyväksi koko ympäristölle ja sen jäsenet siksi äänestävät minua.)

Sovittelin tätä "biokraattista" valtiomallia hetken päässäni pyöräilymatkan aikana ja sain sen jäsentymään jollain tavoin loogiseksi.

Edustuksellisen demokratian vaaleissa äänioikeutettuja ovat yleensä kaikki ne henkilöt, jotka asuvat alueella jonne edustajia valitaan tai joilla on omaisuutta tällä alueella. Tietty joukko siis päättää ketkä päättävät asioista tietyllä maantieteellisella alueella. Voitaisiin kuitenkin väittää, että koska päättämässä on vain ihmisiä, ei valittujen päättäjien valta ulotu ihmisyhteiskunnan ulkopuolelle. Näin valituilla päättäjillä ei olisi valtuuksia puuttua luonnon alueeseen millään lailla.

Näitäkin alueita koskien on kuitenkin tehtävä päätöksiä. Laajentaaksemme siis päättäjiemme valtuuksia myös luonnon alueelle tulee meidän antaa äänioikeus myös muille kuin kahdella jalalla käveleville(ja jokainen joka haluaa nyt näsäviisastella linnuista tai kuvan sioista voi puolestani lopettaa lukemisen).

Näin siirtyisimme kansanvallasta "biokratiaan". Ja eikö olekin niin että: Kaikki erillaisia, kaikki samanarvoisia. (Linkola jossain kirjoituksessaan piti tätä lausetta täysin järjettömänä. Mahtaisikohan tämä asiayhteys muuttaa hänen mielensä?)

Summaten: Pääsen vaaleissa läpi, kun edellä kuvattu äänioikeusuudistus saatetaan voimaan, mutta kansanedustajahaaveet täytynee silti haudata, koska uudistuksen jälkeen minusta tulisikin joku eliökunnanedustaja tai vastaava.

No, eiköhän tuo silti kelpaisi.

lauantaina, lokakuuta 21, 2006

Vihreä!






Olen nyt lukenut yhden päivän aikana sen verran vihreyttä mollaavaa tai arvostelevaa tekstiä, että täytyy kirjoittaa jonkinlainen puolustuspuheenvuoro.

Luin Paavo Arhimäen ja Piia elon (vasemmistopoliitikkoja molemmat) blokeja, jossa he uhkuivat molemmat olevansa pienien asialla ja aina puolustamassa heikointa. Vihreät he leimaavat oikeistolaisiksi muutamien esimerkkien avulla, jotka varmasti pitävät kyllä paikkansa, mutta heidän katsontakantansa onkin hiukkasen liian kapea.

Mennäänpä asian ilman sen kummempaa aasinsiltaa.
Kuka, mikä tai ketkä ovat heikoimpia?
Kuka, mikä tai ketkä eivät voi puhua omasta puolestaan.
Kenellä, millä tai keillä(<- onkohan tuo nyt edes suomea) ei ole omaa eturyhmää.

Eli haen tässä yllätäen tätä ystäväämme luontoa, sen floora ja faunaa. Minulle vihreys on siis nimenomaan luonnon edun puolustamista ihmisten toimilta. Tässä on nyt äärimmäisen tärkeää huomata, että joskus nämä toimet saattavat olla hyvinkin punaisia, mutta vihreä ei niitä silti hyväksy.

Voidaan tarkastella vaikka jonkin hankkeen toteuttamista, joka parantaisi jonkin heikossa asemassa olevan ihmisryhmän oloja, mutta samalla sillä olisi negatiivisia vaikutuksia luontoon. Punertava poliitikko tietysti valitsee tässä heikkojen ihmisten puolen, kun taas todellinen vihreä ei voi hyväksyä luonnon polkumyyntiä, vaikka sillä olisikin positiivisia vaikutuksia näiden ihmisten eloon.

Tähän loppuun pitäisi varmaan lisätä, että "kohtuus kaikessa" ja näin nollata kaikki mitä tuli kirjoitettua, mutta mahdankohan jaksaa?

Osaavat henkilöt


Eilen olin seitsemän tuntia putkeen pitämässä vihreiden standia Osaava nainen messuilla. Ja mitäs siellä osattiin?

Krääsän keräämisen lisäksi ainoa taito, jota minulle esiteltiin oli vastauksen EI antaminen kysymykseen "Hei, kiinnostaisiko ilmastonmuutoksen pysäyttäminen?". Osattiin myös iloita siitä että Suomesta tulee tulevaisuudessa lämpimämpi paikka ja osattiin myös pelästyä aiheesta keskustelua: "Sä vielä ylipuhut mut joksikin luonnonsuojelijaksi".

Viimeiset kolme tuntia pyöriskelinkin misantropian kourissa enkä edes yrittänyt keskustella kenenkään kanssa.

Illalla tultuani leppoisasta illanvietosta tyttöystäväni luota Alias Lönnrot kutsui minut katsomaan huoneeseensa osaavan miehen tekemää osaavista miehistä kertovaa elokuvaa.

Tohtori Outolempi on ollut jo pitkään "katsottavat" listalla ja eilen se sitten viimein nähtiin. Ja olihan se hyvä! Elokuva oli täynnä toinen toistaan osaavampia miehiä. Toiset osasivat vihata kommunisteja, muutamat osasivat rakentaa pommeja(jotka tuhoavat kokolailla kaiken), jotkut heistä osasivat lentää pommikoneita, ja useimmat osasivat olla epärationaalisia to the extreme!

perjantaina, lokakuuta 20, 2006

Post Scriptum

On vielä pakko palata tuohon edeliseen.

Tytti Tuppurainen kirjoittaa Heinäluoman nettisivujen vieraskynässä mm. seuraavaa: "Ilmastonmuutoksen hillintä ja erityisesti siihen sopeutuminen vaatii toimia, toimintaa nyt.
" ja " Tarvitsemme sekä hillitseviä toimia että eritoten sopeutumiskeinoja."

Tämäkö on siis demarien näkemys ilmastonmuutoksen ? Miksi turhaa koettaa puuttua ilmiön varsinaisiin syihin, kun voimmehan me koettaa selvitä seurauksista, ainakin täällä Suomessa. Mitä sitten jos kolmasosa maailman eliölajeista kuolee sukupuuttoon tai että 17 miljoonaa Banladeshilaista jää veden paisumuksen alle.

Tärkeintähän tässä ilmastonmuutos hässäkässä on että Suomalaiset sopeutuvat. Tämä on sitä globaalia-solidaarisuutta malliin SDP.

Tytti, minkä teit!

Nyt täytyy kuitenkin lähteä pitämään OSAAVA NAINEN -messuille vihreiden standia koko päiväksi. En malta odottaa!

torstaina, lokakuuta 19, 2006

Onko Al Gore maailman Eero Heinäluoma?



No huh huh. Kolme tuntia ilmastonmuutos aiheista kokoustelemista ja sitten palaat kotiisi lukeaksesi tämän! Ihminen jää vain miettimään mitä jotkut oikein miettivät. Tai sitten et ole aivan poikki ja onnistut hieman hymyilemään.

No, tuosta en halua sanoa enempää.

Tiistaina oli jälleen Suomen mielenkiintoisin "ompelukerho" eli Turren vapaan taikka kahlitun keskustelun ilta. Arvoisa kunnanvaltuutettu Elina Rantanen pääsi täällä valistamaan meitä rakkaan Turkumme nykytilanteesta.

Suurin yllätys oli se että kunnallispolitiikka olikin ihan kiinnostava aihe. Turun tilanne on kuitenkin Elinan mukaan seuraava. Kaupunki tekee 40 miljoonaa euroa vuodessa tappiota. Tämä johtuu siitä että menoja on enemmän kuin tuloja(pettämätöntä logiikkaa). Ero johtuu siitä, että monet Turussa töissä käyvät ja Turun palveluja käyttävät ihmiset asuvat naapurikunnissa ja näin myös maksavat veronsa näihin kuntiin. Turulle jää siis vanhukset ja opiskelijat, nuo veronmaksajista komeimmat.

Tarvitsisimme siis kuntaliitoksen, jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi. Sitä odotellessa tahdään tosiaan 40 milj. € tappiota vuodessa.

Tänään pidimme Turun Maan ystävien uusien illan ja heti perään ilmastomarssin suunnittelukokouksen. Uusia maan ystäviä ilmottautui iloisesti kolme kappaletta ja koska kaikki kolme ovat koulukavereitani he eivät pääse livistämään minnekään.

Ilmastomarssikin on nyt vihdoin jotain muutakin kuin vain ajatuksia minun päässäni. Tämän enempää ei pidä vielä paljastaa. Kerrottakoon ehkä sen verran että tavoitteet ovat selvät:
10 000 ihmistä ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen!

Ai niin, meinasi jo unohtua. EI OLE!


PS. Repäise nyt kuitenkin se kännykänlaturi pois seinästä, kun et sillä taaskaan mitään lataa. ;)

maanantaina, lokakuuta 16, 2006

Elon kerjuuta


Rakas päiväkirja.

Olin tänään terveydenhoitajalla. Olin terve kuin pukki, jotka tunnetusti ovat hyvin terveitä. No ok taisin hieman huijata kyllähän tämä yleisflunssa tuntuu minunkin eloani häiritsevän.

Minun piti osallistua tänään neljään eri kokoukseen. Osallistuin kolmeen. Saavutukset olivat kuitenkin positiivisia, joten mieli jaksaa. Ilmastomarssin järjestelyt ainakin ottivat aimoloikan. Sain katsos Turun seudun vihreät haastamaan muut paikallispuolueet mukaan marssitorin toimintaan.

Keksin myös, että kun kutsumme kaikki puolueet paikalle, niin järjestän myös kaikille nimellisen kojun. Näin paikalle tulemattominen tyhjät kojut kertovat kolkkoa kieltään kyseisen puolueen kiinnostuksesta asiaa kohtaan. Toivon että myös sinä pidät tätä edes hieman julmana.

Hovitaiteilijani Karri on saanut valmiiksi ensimmäiset luonnokset nettisivujeni sarjakuvahahmoista Johnny Tatt:ista ja supersankari NegaWatista. Hahmot ovat tosi jees kuten näet. (Tuo olen siis minä!)

Masteroimme myös hovitieteilijäni Rokkion (Alias Lönnrot) kanssa Flash-animaation-teko-taitomme viime yönä, joten nettisivuistani tulee häikäisevät. Sieltä löytänee lähinnä ääntä, valoa, suhinaa, efektiä ja mahdollisimman vähän elintärkeää infoa.

Nyt, oi päiväkirjani, taidan siirtyä aikakoneeseen.

torstaina, lokakuuta 12, 2006

Järjestöeloa

Eilen oli Turun vihreiden nuorien strategia-symposium, jossa suunniteltiin kyseisen lafkan tarkoitusta, luonnetta ja tulevaisuutta. Tulimme yksimielisesti siihen tulokseen, että meidän tulee olla nuorekas, dynaaminen, haastava ja ympäristöliikkeen kuuminta kärkeä/hottia edustava ryhmä.

Saatoin ehkä hieman liioitella, mutta päätimme että koska kohderyhmämme ovat pääasiassa lukiolaisia tulee meidän olla mediaseksikäs organisaatio. Eli paljon tiilien heittelyä, kettutarhaiskuja ja SUURmielenosoituksia. Jep, taas liioittelua.

Olen myös suunnitellut SUURMIELENOSOITUKSEMME suunnittelua. Suunnitelma on seuraava:
- Aluksi kootaan 10-15 hengen ydinryhmä. (kokoontuu ensi torstaina.)
- Näille osoitetaan omat vastuualueet, kuten tiedotus tai kauppakorkeakoulun mobilisointi.
- Jokainen vastuualueen koordinoija kokoaa itselleen toimijaryhmän, jonka avulla saavuttaa asetetut tavoitteet.
- Suurin osa toiminnasta tähtää eri tahojen mukaan saantiin.
- Tähän pyritään suorilla yhteyksillä ja yhteydenotoilla. Tarkoituksena on myös kirjoittaa räätälöityjä kutsuja eri ihmisryhmille.

Pohdin myös mitä SUURMIELENOSOITUS mahtaa tarkoittaa ja tulin siihen tulokseen, että kyllä siinä on puhuttava kymmenistätuhansista osallistujista.

Ja helpostihan sellainen määrä populaa paikalle saadaan.

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

Mikä saa ihmiset liikkeelle?


Älä osta mitään päivä , 30 osallistujaa.
Autoton päivä, 70 osallistujaa.
Anna Politkovskajan muistotilaisuus, 100 osallistujaa.
Opintorahan nousua vaatinut mielenosoitus Turussa, noin 1000 osallistujaa.
Suurmielenosoitus kansainvälisenä ilmastopäivänä 4 .11.06 Turussa, ? tuhatta osallistujaa.

Mikä saa ihmiset liikkeelle? Miten ihmiset arvioivat onko asia marssin arvoinen? Mitkä asiat vaikuttavat osallistumispäätökseen?

Oman palkan korottamisen puolesta saadaan näköjään Turussakin kasaan miltei tuhannen ihmisen massa, mutta kun pitäisi marssia jonkin muun kuin oman navan ympärillä, ei tunnu kansaa kiinnostavan!

Ainoa asia mitä jaksoin tänään Nouse jo! -kulkueen aikana hehkuttaa oli se suhteellisuuden puute, jota kulkueen osallistujamäärä ilmensi. Opintoraha koskee vain pientä osaa kansasta ja paikalla oli aika läjä porukkaa.

Ilmastonmuutos tai ihmisoikeudet taas koskevat nähdäkseni noin suurinpiirtein jokaista kansalaista. Ja ollaanko näiden asioiden vuoksi järjestetyissä mielenilmauksissa nähty asioiden vakavuuden arvoisia ihmislaumoja?

Jep arvasit oikein, EI OLE!

Nyt sinulla ja minulla, ja kyllä sinullakin siellä takarivissä, on mahdollisuus korjata tämä häpeällinen asianhaara, sillä kansainvälisenä ilmastopäivänä 4. marraskuuta järjestetään Turussakin SUURMIELENOSOITUS! (Tämä kappale tulee lukea nostattavaan ja hurmoshenkiseen äänensävyyn.)


lauantaina, lokakuuta 07, 2006

Matkakuumehoureilua


Istuin tuossa asuintoverieni kanssa "aikakoneessa" eli olohuoneessamme. Keskustelimme matkailusta.

Ehdototetut matkakohteet vaihtelivat lähimaastosta, Norjan kautta Kiinaan. Matkustuskeinot pysyivät kuitenkin sietokyvyn rajoilla, koska lentämien pystyttiin pitämään suunnitelmien ulkopuolella.

Vahvimmaksi ideaksi taisi lopulta nuosta Norjaan suuntautuva lifti-vaellusretki. Kuulin viimeviikolla paljon hyvää liftaamisesta ja tekisi mieli kokeilla pääseekö tällä metodilla todella ylittämään maantieteellisiä etäisyyksiä.

Kun lentokoneilu on pois laskuista joutuu painimaan aikataulu ongelman kanssa. Esimerkiksi jos näkisi tarpeelliseksi lähteä Mongoliaan hengaamaan paikallisten paimentolaisten kanssa ja kulkeutua paikanpäälle junalla, niin homma ei taida ihan muutamassa päivässä hoitua. Tulimmekin siihen tulokseen, että ei sitä aikaa ole koskaan ellei sitä itse ota.

Toisaalta ehkä sitä pitäisi vain tyytyä vähempään. Esimerkiksi matkaan, jonka pystyisi suorittamaan omilla ruumiin voimillaan, kuten pyörä- tai kanoottiretki.

Tai voisi vaan lähteä kiertämään Suomea... Ja mielellään mahdollisimman kaukkaa!

perjantaina, lokakuuta 06, 2006

Epäilyttävä totuus?


Olin eilen luokkalaisteni kanssa katsomassa Al Goren vaalivideota, epämiellyttävä totuus. Leffa oli kansantajuisuudessaan hyvä, vaikka väkisin mukaan ympätyt henkilökohtaiset draamakohtaukset olivat sensorielimiä raastavia.

Klimatologiaan jollain lailla perehtyneelle mielenkiintoisinta antia oli Alin selonteko jenkkien ympäristöpoliittisesta keskustelusta. Oli jälleen hupaisaa havaita miten asiantuntijoiden varoituksia ja tutkimuksia ei otettu tosissaan tai edes huomioon.

Jotain edistystä on kuitenkin tapahtunut, koska BBC uutisoi eilen Meksikossa pidetystä ilmastokokouksesta:

"Several said they had never known such a positive atmosphere. Nobody doubted the reality of climate science anymore." -BBC-

VAU! Kukaan ei siis enää epäile sitä mitä tiedeyhteisö on pitänyt itsestään selvänä jo lähes kymmenen vuotta. Olisiko siis niin, että vaikutusvaltaiset tahot olisivat siirtyneet "epäilyttävästä totuudesta" Al Goren
mainostamaan epämielyttävään maailmaan?

torstaina, lokakuuta 05, 2006

Musiikin alkulähteillä


Pistinpäs pitkästä aikaa vanhaa kunnon Giant robottia soimaan läksyjä väsätessäni (ovat yhä kesken). Tuli heti mieleen viime kesä ja Uuden Musiikin Festivaalit. Giant Robotin Tuomas Toivonen soitti ensimäisenä artistina Varvintorilla ja meininki oli mitä viilein (+35 astetta celsiusta).

Herra Tuomaksen setti oli kuitenkin sillä lailla mielenkiintoinen, että sen rakenteesta ei saanut missään vaiheessa oikein kiinni vaan musiikki eli miten lystäsi. Esitin tällöin teorian, jonka nyt toistan:

Tällainen pitkälle rytmiin perustuva vapaasti muokkaantuva musiikki on varmasti hyvin lähellä ihmisen ensimmäisiä musiikillisia kokeiluja. Kun jossain Niilin alkulähteillä asustelleet luolamiehet tai -naiset sattuivat ensimmäistä kertaa keksimään, että puunrunkoja takomalla sai mukavan tahdikasta mekkalaa aikaan, eivät he varmasti pohtineet millainen rakenne ja kesto kappaleella tulisi olla.

Her Tuomaksen tarjoama 50 minuuttinen olikin mukava poikkeus jo ahdistavaksi käyvään musiikkikipaleiden perusrakenteeseen: Kesto 3.13 min. osat a.) säkeistö b.) bridge c.) chorus ja ehkä jopa kuuluisa C-osa.

Harmi ettei sellaista jammailua pääse kuulemaan juuri koskaan ainakaan täällä kulttuurin alkulähteellä Turkkusessa.


keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006

Ravintohierarkia

Jouduin taas kerran makaroonilaatikon valmistuksen aikana tekemään kämppikselleni selkoa ruokavaliostani. "V-V kui sä et ota tästä kunnon pihviä? Kyl sä tiädät et se on hyvää!"

" Koska ensinnäkin teholihateollisuus on täysin kohtuutonta noin niin kuin eettisesti ja toiseksi se ei edes ole tehokasta" -vastasin paprikaa pilkkoen. Ja tätä tehottomuuttahan saa aina ihmisille selittää.

Suomalaiselle karjalle tuodaan ruuaksi soijaa amazonilta. Yhden Lihakilon muodostumiseen tarvitsee tuoda 5-7 kiloa soijaproteiinia. Tämä soija on kuitenkin myös ihmiselle sopivaa ravintoa.

Soijateollisuuden vuoksi kaadetaan valtavia alueita sademetsää vuodessa. Lisäksi soijan tänne pohjolaan rahtaaminen aiheuttaa rutkasti kasvihuonekaasupäästöjä. Siirtymällä kasvisruokavalioon voidaan siis vähentää soijateollisuudesta johtuva sademetsän kaato ja kasvihuonekaasupäästöt yhteen viidesosaan tämänhetkisestä.

Jos kuitenkin haluaa tutustua ravintohierarkian toiseen ääripähän kannattaa lukea artikkeli Jättiläishärästä.

tiistaina, lokakuuta 03, 2006

LuokkaTaisteluni

Olipa kerran oppitunti nimeltänsä johdatus kestävään kehitykseen. Täällä keskusteltiin ohimennen ympäristökasvatuksen tilasta tai ehkäpä tarkemmin ottaen ihmisten omakohtaisista kokemuksista. Todettiin että onhan sitä opetettu kierrättämään ja keräilemään roskia. Ja hetken oltiin rauhallisia.

Sitten yhdelle pojalle nimeltänsä Minä tuli mieleen, että pistetäänpä tuntiin hiukan vauhtia väittämällä että: "Siis kyllähän se nyt on niin, ettei tuollaisella kierrätys/ roskien keräily -näpertelyllä maailmaa pelasteta!"

Tästähän kyseinen tyttövoittoinen luokka innostui opettajaa myöden niin ETTÄ! Kun viimein hyökkäyksen ensiaallon pöly laskeutui ja vain yksi ihminen puhui kerrallaan päästiin taistelussa alkuun.

"Kyllä se on tärkeää että roskia keräillään. Muutenhan niitä olisi kohta kaikki paikat täynnä." -totesi joku tytöistä. "Yksittäisistä teoista se lähtee." jatkoi toinen.

Ja koska alkuun oli jo päästy eikä pojalla ollut aiettakaan perääntyä hän esitti, että 1.) roskia ei esiinny todellisessa luonnossa (Suomessa), 2.) siellä esiintyessäänkään ne eivät ole vakavia ympäristöongelmia (elleivät ole ongelmajätteitä), 3.) kierrätys on vain todellisen ongelman (jätteenmuodostuminen) siirtämistä, eikä siis ratkaise mitään.

Kaiken edellisen voi tietysti kiistää "pienilläkin teoilla on merkitystä" -argumentilla, kuten tapahtuikin, useasti, yhtäaikaisesti ja kovaäänisesti.

Poika ei kuitenkaan ollut vielä ehtinyt varsinaiseen väitteeseensä, joka koski ympäristökasvatuksen määrää, laatua ja tavoitetta.
"Jos kaikki mitä ympäristönsuojelusta opetetaan peruskoulussa on kierrätys ja roskien keräily, ei voida olettaa että nuoret kasvaisivat sellaisiksi kansalaisiksi ja kuluttajiksi, joista ekologisesti kestävä yhteiskunta rakentuu."

Summa summarum: Kouluissa pitäisi opettaa ympäristötietoutta ensisijassa sellaisista asioista, joilla on suuressa mittakaavassa merkitystä. Esim. ilmastonmuutos ja sen vaikutukset KAIKKEEN. Jos kouluissa opetetaan, että kunhan kierrättää ja pistää roskat roskiin ei ole mitään hävettävää, niin emme tule pitkällä pääsemään. Ehkäpä jonnekin vuoden 2115 tienoille saakka.

maanantaina, lokakuuta 02, 2006

Viikonlopun jälkimakuja

Ensin työstä sitten huvituksista.

Messuista jäi tamminen, hieman pyöreä, tuuhea ja marjainen, mutta silti pikantti jälkimaku. Sunnutai olikin helpompi päivä kuin kaksi ensimmäistä, koska ilmaannuin paikalle vasta iltapäivällä. Ehdin jopa hieman kierrellä muiden kojuja. Mielekiintoisina mieleen jäivät Åbo akademin keemikkojen pitävä vesistöjen saastumis -standi sekä tiedekeskus Heurekan esittely. Heurekassa vaihtuvana näyttelynä juuri avattu "älykästä liikennettä" kuulosti, jopa vierailun arvoiselta.

Messuaktionista voisi todeta sen verran, että helpommalla pääsee, kun ei ole istuva kansanedustaja. Janina joutui kuuntelemaan jokaisen ohikulkijan vuodatusta ties mistä aiheista, kättelemään miltei kaikkia yli 55-vuotiaita sekä jakamaan muutaman nimmarin.
Kaiken kaikkiaan messuista jäi sellainen olo, että joku saattaisi jopa äänestää minua tulevissa vaaleissa.

Niin ja sitten niistä huveista.
perjantaina oli koulutusohjelmamme yhteiset karkelot Koroisten tilalla. Tarjolla oli ruokaa, juomaa, saunaa, kalapoikaa ja hyvää seuraa. Tunnelma oli todella miellyttävä ja maailmasta tuli taas palojon parempi paikka.

Lauantai illalla Päiväkodissa oli Sammakon järkkäämä runoilta. Menimme paikalle kuuntelemaan Palefacea, joka hesassa heitti todella "hyvää settiä", kuten kaduilla sanotaan. No, Daddy Pales ei koskaan tullut paikalle. Onneksi muutama runonlausahtelija oli kuuntelemisen arvoinen. Homma liuskahti kuitenkin käsistä, kun minulle tuntemattomaksi jäänyt trubaduuri alkoi soittaa ja laulattaa "Lennä Juri Gagaarinia".

Seuraavaksi luvassa jotain huomattomasti vähemmän henkilökohtaista.

sunnuntaina, lokakuuta 01, 2006

Bloggaamisen ihanuus

Bloggaamisesta minulle sanottua:

"Täytyy kirjottaa sosiaalipornoa."
"Täytyy kirjoittaa henkilökohtaisempaa."
"Täytyy kirjoittaa tiiviimmin."
"Kirjoita ihan vaan omista kokemuksista."
"Lyhyet on parempia. Niitä jaksaa lukeakin."

Näillä siis mennään.

Blogin rustaaminen on kuitenkin sen verran hauskaa, että pistimme äsken kämppiksien kanssa oman kimppaplokin pystyyn. Sen nimeksi tuli lyhyen pohdinnan jälkeen "Mietteitä Aikakoneesta" ja se sisältää kirjaimia laidasta laitaan.

Kirjoittajina aikakoneessa toimivat: V-V a.k.a. minä, Alias Lönnrot, George sekä vielä aliastaan pohtiva vaalipäällikköni. Aikakone -blogista on tulossa sitä niin kutsuttua "kuuminta hottia", vaikkei blogilistan kuumalista sitä vielä tunnnustakaan.

lauantaina, syyskuuta 30, 2006

Vuoden lämpimin syksy!

Päätin otsikon jo joitain päiviä sitten, kun syksyinen "suvi-ilta" oli niin lämmin, että kaikkien mielestä oli yhä ihan "t-paitakeli".

No, tänä aamuna oli jo sentään pirun kylmä.

Dopamiini-tasoni on rankan messuständipitämisen jälkeen niin kohtuuttoman alhainen, että toivottavasti tämä ei mene ihan avautumiseksi.

Messutyö on tähän mennessä ollut ihan jees. Lähinnä siksi, että siinä on saanut keskutella mukavien ihmisten kanssa. Tapasin yhden hesalaisen maan ystävän, jolla oli paljon järkevää sanottavaa ja juttelin myös pitkään Like-kustantamon virallisen DJ:n kanssa. (Lupasin myös mennä kuuntelemaan hänen keikkaansa tänään Päiväkotiin. Siellä on myös Daddy Pales ja Matti P.)

Soija-bolognesea syödessäni spottasin Hesarista artikkelin, joka kertoi Espanjan aurinkorantojen kutistuvan ilmastonmuutoksen vuoksi (ei nyt ihan ylättävä tieto). Pointti oli kuitenkin rantakiinteistöjen arvonlasku ja rakennusten pakkopurku.

Kunpa näitä talouteen negatiivisesti vaikuttavia ilmastonmuutoksesta johtuvia ilmiöitä tulisi ilmi vaikkapa 50 viikossa niin saataisiin porukka heräämään tulevaisuuteen.

Asia on minulle henkilökohtainen
myös siitä syystä, että omistan itsekin muutaman metrin rantaviivaa Uudenkaupungin saaristosta. Täällä Suomessa maankohoaminen tulee kylläkin pitämään merenpinnannousun kurissa, ainakin jossain määrin.

Maankohoaminen taitaakin olla ainoa patrioottinen voima, joka
tulee varmasti vastaamaan ilmastonlämpenemisen haasteisiin.





tiistaina, syyskuuta 26, 2006

Markkinointi osa 2.

Näyttää menevän otsikointi kohtuu vaikeaksi.

Mainosteollisuudesta vielä muutama (paha) sananen, jotta näkökulmani asenteellisuus kunnolla paljastuisi.

Uskoisin (näin taitavat kaikki mutu-teoriat alkaa) että mainosteollisuus sai alkunsa kun "pula-aika"(koko tunnettu ja tuntematon historia ennen 1950-lukua) viimein päättyi ja teollisuus pystyi rikkaassa lännessä tuottamaan enemmän hyödykkeitä (ja tällöin termi hyödyke oli vielä järkeenkäypä) kuin kansa halusi ostaa. (Tietysti vientiinkin menee tuotteita, mutta lasken maailman nyt yhdeksi kansaksi, jotta viennistä ei tarvitse puhua.)

Tuotantoteollisuus tuli ongelman eteen: tuotantoa pystytään yhä lisäämään, mutta kaikilla on jo kaikki tarpeellinen. Siispä keksittiin väittää ihmisille että he tarvitsevat vielä juuri tämän ja tämän ja tämän ja... Tätä väitettä viemään kehittyi mainosteollisuus, jota voimme syyttää kaikesta siitä liian tavaran tyrkytyksestä, jota maailma on nykyään pullollaan.

Totuus tietenkin on, etteivät mainosyhtiöt se paha ole vaan taho joka heille maksaa.

Tässä tuotantoteollisuuden alkuun panemassa ja mainosteollisuuden toteuttamassa kulutusjuhlassa on myös muutama termi saanut hassun merkityksen.

Hyödyke on nykyään mikä tahansa tuote, vaikkapa kynänheilutin tai tikkarinpyöritin. Näistä tuotteista ei varsinaisesti tarvitse olla kenellekään mitään hyötyä, mikä on semi hauskaa. Englanniksi termi on, jopa vielä huvittavampi. Goods nimikkeen alle mahtuu kaikki maailman roina ja termi kuvastaa myös hauskasti asennetta siitä mitä hyvä on.

Toinen termi on tämä tarve. Ihmisellä on markkinataloudessa todella paljon haluja, jotka ovat saaneet tarpeen arvonimen. Tämä "minä tarvitsisin uudet verhot" -mentaliteetti/puhetapa on todella ärsyttävä. Totuushan on että edellinen puhuja todennäköisesti haluaisi uudet verhot, mutta tulisi toimeen vallanmainiosti ilmankin.

Meiltä tuntuu puuttuvan tästä syystä kokonainen sana, koska jos kaikki pienimmätkin halut ovat jo tarpeita, miten erottaa ne ihmisen todelliset tarpeet: ruoka, juoma, golf, uni.

Megapolis osa 2. Markkinointi


Markkinointi, tuo liikakulutuksen käsikassara!
(käsikassara... mikä sitten onkaan?)

Tutkija Anna Kortelainen puhui megapoliksessa asennemuutoksen tärkeydestä kuluttamisessa. Tulevaisuuden kuluttaminen olisi vähäisempää, laatu- ja ympäristötietoisempaa ja harkitumpaa kuin nyt - ja sallittua. Dodossa tätä kutsuttiin "askeettiseksi hedonismiksi", vaikka termistä väiteltiinkin.

Kortelaisen mukaan yksi keino, jolla em. tilanne saavutetaan, on markkinointi. Hän korosti, että "ekoelämäntavasta" ei voi koskaan tulla suurten massojen trendiä, koska se ei ole tarpeeksi houkutteleva. Kortelainen peräänkuuluttikin markkinoinnin ja mainosyhtiöiden kanssa hynttyiden yhteen lyömistä.

Voiko mediaseksikäs "ekomainonta" itsessään luoda kysynnän ja tarjonnan tuotannoltaan kestävällä pohjalla oleville tuotteille?

Ei.

Mainontaa harrastavat tuottajat, jotka haluavat että heidän tuotteitaan ostetaan enemmän. Ei siis tahot, jotka tahtovat että kansa kuluttaisi järkevämmin. Mainosyhtiöt tekevät mainoksia niille, joilla on kannustin maksaa mainoksen teosta ja esittämisestä. Tämän kohtalokkaan maailman hetken kuluttaja taas ostaa mitä mainostetaan. (Nythän ollaan jo syklin alussa, mutta kirjoitetaan tämäkin nyt vielä.) Tuottajat tietysti tuottavat sitä mikä menee ihmisille kaupaksi.

Asennemuutos olisi saatava aikaan, mutta edellä esitettyyn sykliin on vaikea päästä puutumaan. kortelainenkin varmasti näki ihmisten asenteen muutoksen avaimena tämän kulutusmallin rikkomiseen, mutta ongelmana on se että mainosteollisuudessa määräävät maksajan markkinat.

Tarvittaisiin siis taho, jolla olisi a.) varaa ostaa niin paljon mainostilaa ja aikaa että muutos olisi mahdollinen tai b.) taho joka pystyisi päättämään mitä mainoksia ylipäätään tehdään. Näen ainoastaan jälkimmäisen mahdollisena. Tämä taho on lainsäätäjät.

Esimerkiksi tupakan ja viinan mainostus on jo kielletty. Miksi ei voisi tehdä myös epäekologisten ja epäeettisten tuotteiden mainostamisesta kiellettyä tai verotukseltaan huomattavasti kalliimpaa. Näin voitaisiin puuttua sykliin, joka on johtamassa meitä ojasta Alkoon.

Megapolis 2021

Viikonloppuna pidettiin Helsingissä Medapolis 2021 seminaari, jonka järjesti Dodo ry. Tapahtuma oli yhdellä sanalla sanoen "ihan todella hyvä".

Ongelmana näin blogin kirjoittajana on lähinnä se, ettei pysty päättämään mistä pitäisi ensimmäisenä kirjoittaa.

Päällimmäisinä mieleen jäivät teemat kaupunkirakenteen uudelleen järjestelystä, energian kulutuksen vähentämisen tavoista, ekomarkkinoinnista sekä vaikuttamisen keinoista.

Seminaarin puheenvuorot antoivat myös selkeästi sitä mitä Dodo ry esittelyssäänkin lupaa: vaikeiden asioiden monipuolista käsittelyä ilman turhaa yksinkertaistamista. Mihin edellinen sitten johtaa? Arvatenkin tilanteeseen missä ei enää uskalla kirjoittaa mitään varmalta kuulostavaakaan.

Toivotaanpa siis etten sorru edellisistä aiheista kirjoittaessani poliittisen jossittelun syville urille.

Ja kiitos Dodon aktiiveille näin korkeatasoisen tapahtuman järjestämisestä!

sunnuntaina, syyskuuta 24, 2006

Autoton päivä

Perjantaina vietettiin autotonta päivää tolkuttomassa 21 pluspuoleisen celsius-asteen lämpötilassa. Henkilökohtaisen panokseni olin antanut Critical Mass pyöräkulkueen järjestelyihin. Jo noin varttiavaille viisi oli Tuomiokirkon eteen kokoontunut yli 30 pyöräilijän hässäkkä, joka syysauringon paisteessa kiinnitteli tekemiämme "lisää pyöräteitä" tai "bilfritt centrum" -kylttejä pyöriinsä. Kun olin antanut lyhyen haastattelun Turun Sanomille ja nakittanut loput haastattattelusta Janina Anderssonille päästiin viimein liikkeelle.

Mukana oli ainakin 70 pyöräilijää sekä kourallinen kävelijöitä, jotka jakoivat tietoa ohikulkijoille flyerimuodossa. Kulkueen reitti seuraili keskustan katuja, joihin pyöräteitä on suunniteltu, muttei koskaan rakennettu. Päädyimme lopuksi torille, jossa pyräilijöiden massa jäi vielä hetkeksi hölisemään kulkueen onnistumisesta ja tarkoituksenmukaisudesta.

Itse tein maallikkoklimatologin päätelmän:
Ihmisen aiheuttamat kaasvihuonekaasupäästöt lämmittävät ilmastoa ->
Syksyt lämpenevät ja mahdollistavat mukavammat olosuhteet mielenilmaisuun ->
Autottoman päivän pyöräkulkueeseen osallistuu enemmän ihmisiä ->
Yksityisautoilu kielletään ja muukin saastuttaminen kriminalisoidaan ->
Ilmastonmuutos pysähtyy ja maailma pelastuu!

Näin ajatellen pyöräkulkuettamme voi pitää inhimillis-ilmastollisena palautekytkentänä.

Siis seuraavan kauniin syyspäivän koittaessa tulee kaikkien jälleen kokoontua kaduille osoittamaan mieltään tätä vastenmielistä ilmiötä kohtaan.